Proverbs 5

Mein Sohn, merke auf meine Weisheit, neige dein Ohr zu meiner Einsicht,

Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,

um Besonnenheit zu beobachten, und damit deine Lippen Erkenntnis bewahren.

Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.

Denn Honigseim träufeln die Lippen der Fremden, und glatter als Öl ist ihr Gaumen;

Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;

aber ihr Letztes ist bitter wie Wermut, scharf wie ein zweischneidiges Schwert.

Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.

Ihre Füße steigen hinab zum Tode, an dem Scheol haften ihre Schritte.

Hänen jalkansa menevät alas kuolemaan, ja hänen askeleensa joutuvat helvettiin.

Damit sie nicht den Weg des Lebens einschlage, schweifen ihre Bahnen, ohne daß sie es weiß.

Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.

Nun denn, ihr Söhne, höret auf mich, und weichet nicht ab von den Worten meines Mundes!

Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.

Halte fern von ihr deinen Weg, und nahe nicht zu der Tür ihres Hauses:

Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,

damit du nicht anderen deine Blüte gebest, und deine Jahre dem Grausamen;

Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;

damit nicht Fremde sich sättigen an deinem Vermögen, und dein mühsam Erworbenes nicht komme in eines Ausländers Haus;

Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,

und du nicht stöhnest bei deinem Ende, wenn dein Fleisch und dein Leib dahinschwinden, und sagest:

Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,

Wie habe ich die Unterweisung gehaßt, und mein Herz hat die Zucht verschmäht!

Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!

Und ich habe nicht gehört auf die Stimme meiner Unterweiser, und mein Ohr nicht zugeneigt meinen Lehrern.

Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!

Wenig fehlte, so wäre ich in allem Bösen gewesen, inmitten der Versammlung und der Gemeinde.

Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.

Trinke Wasser aus deiner Cisterne und Fließendes aus deinem Brunnen.

Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.

Mögen nach außen sich ergießen deine Quellen, deine Wasserbäche auf die Straßen.

Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.

Dir allein sollen sie gehören, und nicht Fremden mit dir.

Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.

Deine Quelle sei gesegnet, und erfreue dich an dem Weibe deiner Jugend;

Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.

die liebliche Hindin und anmutige Gemse-ihre Brüste mögen dich berauschen zu aller Zeit, taumle stets in ihrer Liebe.

Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.

Und warum solltest du, mein Sohn, an einer Fremden taumeln, und den Busen einer Fremden umarmen? -

Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?

Denn vor den Augen Jehovas sind eines jeden Wege, und alle seine Geleise wägt er ab.

Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.

Die eigenen Missetaten werden ihn, den Gesetzlosen, fangen, und in seiner Sünde Banden wird er festgehalten werden.

Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.

Sterben wird er, weil ihm Zucht mangelt, und in der Größe seiner Torheit wird er dahintaumeln.

Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.