Job 19

Job prit la parole et dit:

Mutta Job vastasi ja sanoi:

Jusques à quand affligerez-vous mon âme, Et m'écraserez-vous de vos discours?

Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?

Voilà dix fois que vous m'outragez; N'avez-vous pas honte de m'étourdir ainsi?

Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.

Si réellement j'ai péché, Seul j'en suis responsable.

Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.

Pensez-vous me traiter avec hauteur? Pensez-vous démontrer que je suis coupable?

Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.

Sachez alors que c'est Dieu qui me poursuit, Et qui m'enveloppe de son filet.

Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.

Voici, je crie à la violence, et nul ne répond; J'implore justice, et point de justice!

Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.

Il m'a fermé toute issue, et je ne puis passer; Il a répandu des ténèbres sur mes sentiers.

Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.

Il m'a dépouillé de ma gloire, Il a enlevé la couronne de ma tête.

Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.

Il m'a brisé de toutes parts, et je m'en vais; Il a arraché mon espérance comme un arbre.

Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.

Il s'est enflammé de colère contre moi, Il m'a traité comme l'un de ses ennemis.

Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.

Ses troupes se sont de concert mises en marche, Elles se sont frayé leur chemin jusqu'à moi, Elles ont campées autour de ma tente.

Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.

Il a éloigné de moi mes frères, Et mes amis se sont détournés de moi;

Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.

Je suis abandonné de mes proches, Je suis oublié de mes intimes.

Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.

Je suis un étranger pour mes serviteurs et mes servantes, Je ne suis plus à leurs yeux qu'un inconnu.

Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.

J'appelle mon serviteur, et il ne répond pas; Je le supplie de ma bouche, et c'est en vain.

Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.

Mon humeur est à charge à ma femme, Et ma plainte aux fils de mes entrailles.

Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.

Je suis méprisé même par des enfants; Si je me lève, je reçois leurs insultes.

Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.

Ceux que j'avais pour confidents m'ont en horreur, Ceux que j'aimais se sont tournés contre moi.

Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.

Mes os sont attachés à ma peau et à ma chair; Il ne me reste que la peau des dents.

Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.

Ayez pitié, ayez pitié de moi, vous, mes amis! Car la main de Dieu m'a frappé.

Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!

Pourquoi me poursuivre comme Dieu me poursuit? Pourquoi vous montrer insatiables de ma chair?

Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?

Oh! je voudrais que mes paroles fussent écrites, Qu'elles fussent écrites dans un livre;

Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!

Je voudrais qu'avec un burin de fer et avec du plomb Elles fussent pour toujours gravées dans le roc...

Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.

Mais je sais que mon rédempteur est vivant, Et qu'il se lèvera le dernier sur la terre.

Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.

Quand ma peau sera détruite, il se lèvera; Quand je n'aurai plus de chair, je verrai Dieu.

Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.

Je le verrai, et il me sera favorable; Mes yeux le verront, et non ceux d'un autre; Mon âme languit d'attente au dedans de moi.

Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.

Vous direz alors: Pourquoi le poursuivions-nous? Car la justice de ma cause sera reconnue.

Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.

Craignez pour vous le glaive: Les châtiments par le glaive sont terribles! Et sachez qu'il y a un jugement.

Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.