Psalms 103

Davidin Psalmi. Kiitä Herraa, sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä!

Ψαλμος του Δαβιδ. Ευλογει, η ψυχη μου, τον Κυριον και παντα τα εντος μου το ονομα το αγιον αυτου.

Kiitä Herraa, sieluni, ja älä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on,

Ευλογει, η ψυχη μου, τον Κυριον, και μη λησμονης πασας τας ευεργεσιας αυτου

Joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikokses;

τον συγχωρουντα πασας τας ανομιας σου τον ιατρευοντα πασας τας αρρωστιας σου

Joka henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupiudella;

τον λυτρονοντα εκ της φθορας την ζωην σου τον στεφανουντα σε με ελεος και οικτιρμους

Joka suus täyttää hyvyydellä, että sinun nuoruutes uudistetaan niinkuin kotkan.

τον χορταζοντα εν αγαθοις το γηρας σου η νεοτης σου ανανεουται ως του αετου.

Herra saattaa vanhurskauden ja tuomion kaikille, jotka vääryyttä kärsivät.

Ο Κυριος καμνει δικαιοσυνην και κρισιν εις παντας τους αδικουμενους.

Hän on tiensä Mosekselle tiettäväksi tehnyt, Israelin lapsille tekonsa.

Εφανερωσε τας οδους αυτου εις τον Μωυσην, τα εργα αυτου εις τους υιους Ισραηλ.

Laupias ja armollinen on Herra, kärsiväinen ja aivan hyvä.

Οικτιρμων και ελεημων ειναι ο Κυριος, μακροθυμος και πολυελεος.

Ei hän aina riitele, eikä vihastu ijankaikkisesti.

Δεν θελει δικολογει διαπαντος ουδε θελει φυλαττει την οργην αυτου εις τον αιωνα.

Ei hän synteimme perästä tee meille, eikä kosta meille pahain tekoimme jälkeen.

Δεν εκαμεν εις ημας κατα τας αμαρτιας ημων, ουδε ανταπεδωκεν εις ημας κατα τας ανομιας ημων.

Sillä niin korkia kuin taivas on maasta, antaa hän armonsa lisääntyä niille, jotka häntä pelkäävät.

Διοτι οσον ειναι το υψος του ουρανου υπερανω της γης, τοσον μεγα ειναι το ελεος αυτου προς τους φοβουμενους αυτον.

Niin kaukana kuin itä on lännestä, siirsi hän meistä pahat tekomme.

Οσον απεχει η ανατολη απο της δυσεως, τοσον εμακρυνεν αφ ημων τας ανομιας ημων.

Niinkuin isä armahtaa lapsia, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä;

Καθως σπλαγχνιζεται ο πατηρ τα τεκνα, ουτως ο Κυριος σπλαγχνιζεται τους φοβουμενους αυτον.

Sillä hän tietää, minkäkaltainen teko me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.

Διοτι αυτος γνωριζει την πλασιν ημων, ενθυμειται οτι ειμεθα χωμα.

Ihminen on eläissänsä niinkuin ruoho: hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla:

Του ανθρωπου αι ημεραι ειναι ως χορτος ως το ανθος του αγρου, ουτως ανθει.

Kuin tuuli käy sen päällitse, niin ei hän enään kestä, eikä hänen siansa tunne häntä ensinkään.

Διοτι διερχεται ο ανεμος επ αυτου, και δεν υπαρχει πλεον και ο τοπος αυτου δεν γνωριζει αυτο πλεον.

Mutta Herran armo pysyy ijankaikkisesta ijankaikkiseen, hänen pelkääväistensä päälle, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsiin,

Το δε ελεος του Κυριου ειναι απο του αιωνος και εως του αιωνος επι τους φοβουμενους αυτον και η δικαιοσυνη αυτου επι τους υιους των υιων

Niille, jotka hänen liittonsa pitävät, ja muistavat hänen käskyjänsä, tehdäksensä niitä.

επι τους φυλαττοντας την διαθηκην αυτου και ενθυμουμενους τας εντολας αυτου δια να εκπληρωσιν αυτας.

Herra on valmistanut istuimensa taivaassa, ja hänen valtakuntansa hallitsee kaikkia.

Ο Κυριος ητοιμασε τον θρονον αυτου εν τω ουρανω, και η βασιλεια αυτου δεσποζει τα παντα.

Kiittäkäät Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä toimitatte, että hänen sanansa ääni kuultaisiin.

Ευλογειτε τον Κυριον, αγγελοι αυτου, δυνατοι εν ισχυι, οι εκτελουντες τον λογον αυτου, οι ακουοντες της φωνης του λογου αυτου.

Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palveliansa, jotka teette hänen tahtonsa.

Ευλογειτε τον Κυριον, πασαι αι δυναμεις αυτου λειτουργοι αυτου, οι εκτελουντες το θελημα αυτου.

Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen työnsä, kaikissa hänen valtansa paikoissa: kiitä, sieluni, Herraa.

Ευλογειτε τον Κυριον, παντα τα εργα αυτου εν παντι τοπω της δεσποτειας αυτου. Ευλογει, η ψυχη μου, τον Κυριον.