Job 19

Mutta Job vastasi ja sanoi:

Então Jó respondeu:

Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?

Até quando afligireis a minha alma, e me atormentareis com palavras?

Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.

Já dez vezes me haveis humilhado; não vos envergonhais de me maltratardes?

Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.

Embora haja eu, na verdade, errado, comigo fica o meu erro.

Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.

Se deveras vos quereis engrandecer contra mim, e me incriminar pelo meu opróbrio,

Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.

sabei então que Deus é o que transtornou a minha causa, e com a sua rede me cercou.

Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.

Eis que clamo: Violência! Mas não sou ouvido; grito: Socorro! Mas não há justiça.

Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.

Com muros fechou ele o meu caminho, de modo que não posso passar; e pôs trevas nas minhas veredas.

Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.

Da minha honra me despojou, e tirou-me da cabeça a coroa.

Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.

Quebrou-me de todos os lados, e eu me vou; arrancou a minha esperança, como a, uma árvore.

Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.

Acende contra mim a sua ira, e me considera como um de seus adversários.

Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.

Juntas as suas tropas avançam, levantam contra mim o seu caminho, e se acampam ao redor da minha tenda.

Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.

Ele pôs longe de mim os meus irmãos, e os que me conhecem tornaram-se estranhos para mim.

Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.

Os meus parentes se afastam, e os meus conhecidos se esquecem de, mim.

Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.

Os meus domésticos e as minhas servas me têm por estranho; vim a ser um estrangeiro aos seus olhos.

Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.

Chamo ao meu criado, e ele não me responde; tenho que suplicar-lhe com a minha boca.

Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.

O meu hálito é intolerável à minha mulher; sou repugnante aos filhos de minha mãe.

Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.

Até os pequeninos me desprezam; quando me levanto, falam contra mim.

Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.

Todos os meus amigos íntimos me abominam, e até os que eu amava se tornaram contra mim.

Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.

Os meus ossos se apegam à minha pele e à minha carne, e só escapei com a pele dos meus dentes.

Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!

Compadecei-vos de mim, amigos meus; compadecei-vos de mim; pois a mão de Deus me tocou.

Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?

Por que me perseguis assim como Deus, e da minha carne não vos fartais?

Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!

Oxalá que as minhas palavras fossem escritas! Oxalá que fossem gravadas num livro!

Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.

Que, com pena de ferro, e com chumbo, fossem para sempre esculpidas na rocha!

Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.

Pois eu sei que o meu Redentor vive, e que por fim se levantará sobre a terra.

Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.

Depois, revestido este meu corpo da minha pele, em minha carne verei a Deus.

Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.

Vê-lo-ei por mim mesmo, os meus olhos o verão, e não outros; de saudade me desfalece o coração dentro de mim.

Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.

Se disserdes: Como o havemos de perseguir! E que a causa deste mal se acha em mim,

Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.

temei vós a espada; porque o furor traz os castigos da espada, para saberdes que há um juízo.