Job 9

Job vastasi ja sanoi:

Na ka whakahoki a Hopa, ka mea,

Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.

E mohiotia ana ano tenei e ahau; engari ma te aha ka tika ai te tangata ki te Atua?

Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.

Ki te pai ia ki te totohe ki a ia, kahore he kupu kotahi o roto i te mano e taea e ia te whakahoki ki a ia.

Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?

He ngakau mohio ia, he pakari tona kaha: ko wai e whakauaua ki a ia, a e whiwhi i te pai?

Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.

E nekehia ana e ia nga maunga, te mohio ratou; hurihia ake e ia i a ia e riri ana.

Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.

E whakangaueuetia ana e ia te whenua, e nekehia atu ana i tona wahi, wiri ana ona pou.

Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.

E korero nei ki te ra, a kore ake e whiti; hiritia putia iho e ia nga whetu.

Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.

Ko ia nei anake hei hora i nga rangi, hei takahi i runga i nga ngaru o te moana.

Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.

Nana nei i hanga a Aketura, a Tautoru, a Matariki, me nga ruma i te tonga.

Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.

Nana nei i mahi nga mea nunui, e kore nei e taea te rapu atu, ae ra nga mea whakamiharo, e kore nei e taea te tatau.

Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.

Ina tonu ia e haere atu nei, a kahore ahau i kite; ka pahemo atu hoki ia, a kahore ahau e matau ki a ia.

Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?

Nana, ka hopu ia i tana i aru ai, ma wai ia e arai? Ko wai hei ki atu ki a ia, E aha ana koe?

Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.

E kore te Atua e whakahoki iho i tona riri; e piko ana ki raro i a ia nga kaiawhina o Rahapa.

Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?

A kia whakahoki kupu ano ahau ki a ia, kia whiriwhiri kupu ano maku ki a ia?

Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.

Ahakoa he tika ahau, e kore ahau e whakahoki kupu atu; engari ka inoi ahau ki toku kaiwhakawa.

Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;

Me i karanga atu ahau, a whakahokia mai ai e ia te kupu ki ahau, kihai ahau i whakaae tera kua whakarongo mai ia ki toku reo.

Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.

E aki ana hoki ia ia ahau ki te tupuhi, e whakanui takekore ana hoki i oku mate.

Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.

Kahore ahau e tukua e ia kia ta toku manawa; otiia whakakiia ana e ia toku wairua ki te kawa.

Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?

Ki te korero tatou mo te kaha o te hunga pakari, nana, kei reira ia! A ki te mea he whakawa, ko wai ra hei whakatakoto i te taima moku?

Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.

Ahakoa he tika ahau, ma toku mangai ano ahau e whakahe; ahakoa he tikanga tapatahi taku, ma reira ano e whakaatu toku ngaunga ketanga.

Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.

He tapatahi ahau; kahore ahau e whakaaro ki ahau ano; e whakahawea ana ahau ki toku ora.

Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.

He kotahi tonu ena; koia ahau ka mea, e whakamotitia ana e ia te tapatahi raua ko te kino.

Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.

Na ka whakamate tata nei te whiu, he kata tana ki te whakamatautauranga o te hunga harakore.

Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?

Kua hoatu te whenua ki te ringa o te tangata kino; e taupokina ana e ia nga mata o nga kaiwhakawa; ki te mea ehara i a ia, tena ko wai?

Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.

Na, ko te hohoro o oku ra, nui atu i to te kaikawe pukapuka; e rere ana, kahore hoki e kite i te pai.

Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.

Kua pahemo, kua pera me nga kaipuke tere, me te ekara ano e topa iho ana ki tana kai.

Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:

Ki te mea ahau, ka wareware ahau ki taku tangi, ka unuhia atu e ahau te pouri o toku mata, a ka marama:

Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.

E wehi ana ahau i oku mamae katoa, e mohio ana ahau e kore ahau e meinga e koe he harakore.

Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?

Tera hoki ahau e whakahengia; he aha ahau i whakangenge kau ai i ahau?

Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,

Ki te horoi ahau i ahau ki te hukarere, a ka meinga oku ringa kia ma rawa;

Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.

Katahi ahau ka rumakina e koe ki te poka, a whakarihariha mai ana oku kakahu ki ahau.

Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.

Ehara hoki ia i te tangata, i te penei me ahau nei, e whakahoki kupu ai ahau ki a ia, e haere tahi ai maua ki te whakawa.

Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.

Kahore he kaiwhakatikatika mo ta maua, kahore he tangata hei whakapa i tona ringa ki a maua tahi.

Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;

Me tango atu e ia tana patu i ahau, a kaua hoki tana whakamataku e whakawehi i ahau:

Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.

Hei reira ahau ka korero, a kahore e wehi i a ia; kahore hoki ahau e pera i roto i ahau.