Proverbs 14

Visdom bygger sit hus,dårskabs hænder river det ned.

Viisas vaimo rakentaa huoneensa, vaan hullu kukistaa sen teollansa.

Hvo redeligt vandrer, frygter HERREN, men den, som går Krogveje, agter ham ringe.

Joka vaeltaa oikiaa tietä, se pelkää Herraa; mutta se, joka poikkee pois tieltänsä, ylönkatsoo hänen.

I Dårens Mund er Ris til hans Ryg, for de vise står Læberne Vagt.

Tyhmän suussa on ylpeyden vitsa; vaan viisasten huulet varjelevat heitä.

Når der ikke er Okser, er Laden tom, ved Tyrens Kraft bliver Høsten stor.

Jossa ei härkiä ole, siinä seimet puhtaana ovat; vaan jossa juhdat työtä tekevät, siinä tuloa kyllä on.

Sanddru Vidne lyver ikke, det falske Vidne farer med Løgn.

Totinen todistaja välttää valhetta; vaan väärä todistaja rohkiasti valhettelee.

Spotter søger Visdom, men finder den ikke, til Kundskab kommer forstandig let.

Pilkkaaja etsii viisautta, ja ei löydä; vaan toimelliset viisauden huokiasti saavat.

Gå fra en Mand, som er en Tåbe, der mærker du intet til Kundskabs Læber.

Mene pois tyhmän tyköä; sillä et sinä opi mitään häneltä.

Den kloge i sin Visdom er klar på sin Vej, men Tåbers Dårskab er Svig.

Toimellisen viisaus on teistänsä ottaa vaarin; vaan tyhmäin hulluus on sula petos.

Med Dårer driver Skyldofret Spot, men Velvilje råder iblandt retsindige.

Tyhmä nauraa syntiä, mutta hurskasten välillä on hyvä suosio.

Hjertet kender sin egen Kvide, fremmede blander sig ej i dets Glæde.

Koska sydän on murheellinen, niin ei auta ulkonainen ilo.

Gudløses Hus lægges øde, retsindiges Telt står i Blomst.

Jumalattomain huoneet kukistetaan, vaan jumalisten majat viheriöitsevät.

Mangen Vej synes Manden ret, og så er dens Ende dog Dødens Veje.

Monella on tie mielestänsä oikia, vaan viimeiseltä johdattaa se kuolemaan.

Selv under Latter kan Hjertet lide, og Glædens Ende er Kummer.

Naurun jälkeen tulee murhe, ja ilon perästä suru.

Af sine Veje mættes den frafaldne, af sine Gerninger den, som er god.

Tyhmälle tapahtuu laittamisensa jälkeen, vaan hyvä ihminen asetetaan hänen ylitsensä.

Den tankeløse tror hvert Ord, den kloge overtænker sine Skridt.

Taitamatoin uskoo kaikki, mutta ymmärtäväinen ottaa teistänsä vaarin.

Den vise ængstes og skyr det onde, Tåben buser sorgløs på.

Viisas pelkää ja karttaa pahaa, vaan tyhmä päätähavin menee.

Den hidsige bærer sig tåbeligt ad, man hader rænkefuld Mand.

Äkillinen ihminen tekee hullun töitä, ja kavala ihminen tulee vihattavaksi.

De tankeløse giver dårskab i Arv, de kloge efterlader sig Kundskab.

Taitamattomat perivät tyhmyyden; vaan se on toimellisten kruunu, että he toimellisesti tekevät.

Onde må bukke for gode, gudløse stå ved retfærdiges Døre.

Häijyn täytyy kumartaa hyviä, ja jumalattomat vanhurskasten porteissa.

Fattigmand hades endog af sin Ven, men Rigmands Venner er mange.

Köyhää vihaavat hänen lähimmäisensäkin; vaan rikkaalla on monta ystävää.

Den, der foragter sin Næste, synder, lykkelig den, der har Medynk med arme.

Joka katsoo lähimmäisensä ylön. hän tekee syntiä; vaan autuas on se, joka viheliäistä armahtaa.

De, som virker ondt, farer visselig vild; de, som virker godt, finder Nåde og Trofasthed.

Jotka viekkaudessa vaeltavat, niiltä puuttuu; mutta jotka hyvää ajattelevat, niille tapahtuu hyvyys ja uskollisuus.

Ved al Slags Møje vindes der noget, Mundsvejr volder kun Tab.

Jossa työtä tehdään, siinä kyllä on; vaan joka tyhjiin puheisiin tyytyy, siinä on köyhyys.

De vises Krone er Kløgt, Tåbers Krans er Dårskab.

Viisasten rikkaus on heidän kruununsa, mutta tyhmäin hulluus on hulluus.

Sanddru Vidne frelser Sjæle; den, som farer med Løgn, bedrager.

Uskollinen todistaja vapahtaa hengen, vaan väärä todistaja pettää.

Den stærkes Tillid er HERRENs Frygt, hans Sønner skal have en Tilflugt.

Joka Herraa pelkää, hänellä on vahva linna, ja hänen lapsensa varjellaan.

HERRENs Frygt er en Livsens Kilde, derved undgås Dødens Snarer.

Herran pelko on elämän lähde, että kuoleman nuora välttää taidetaan.

At Folket er stort, er Kongens Hæder, Brist på Folk er Fyrstens Fald.

Koska kuninkaalla on paljo väkeä, se on hänen kunniansa; vaan koska vähä on väkeä, se tekee päämiehen kehnoksi.

Den sindige er rig på Indsigt, den heftige driver det vidt i Dårskab.

Joka on pitkämielinen, se on viisas; vaan joka äkillinen on, se ilmoittaa tyhmyyden.

Sagtmodigt Hjerte er Liv for Legemet, Avind er Edder i Benene.

Leppyinen sydän on ruumiin elämä; vaan kateus on märkä luissa.

At kue den ringe er Hån mod hans Skaber, han æres ved Medynk med fattige.

Joka köyhälle tekee väkivaltaa, hän laittaa hänen luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa.

Ved sin Ondskab styrtes den gudløse, ved lydefri Færd er retfærdige trygge.

Pahuutensa tähden jumalatoin kukistetaan; vaan vanhurskas on kuolemassakin rohkia.

Visdom bor i forstandiges Hjerte, i Tåbers Indre kendes den ikke.

Toimellisen sydämessä lepää viisaus; mutta mitä tyhmäin mielessä on, se tulee ilmi.

Retfærdighed løfter et Folk, men Synd er Folkenes Skændsel.

Vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpiä.

En klog Tjener har Kongens Yndest, en vanartet rammer hans Vrede.

Toimellinen palvelia on kuninkaalle otollinen; vaan häpiällistä palveliaa ei hän kärsi.