Job 9

Odpověděv pak Job, řekl:

Job vastasi ja sanoi:

I ovšem vím, žeť tak jest; nebo jak by mohl člověk spravedliv býti před Bohem silným?

Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.

A chtěl-li by se hádati s ním, nemohl by jemu odpovědíti ani na jedno z tisíce slov.

Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.

Moudrého jest srdce a silný v moci. Kdo zatvrdiv se proti němu, pokoje užil?

Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?

On přenáší hory, než kdo shlédne, a podvrací je v prchlivosti své.

Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.

On pohybuje zemí z místa jejího, tak že se třesou sloupové její.

Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.

On když zapovídá slunci, nevychází, a hvězdy zapečeťuje.

Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.

On roztahuje nebe sám, a šlapá po vlnách mořských.

Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.

On učinil Arktura, Oriona, Kuřátka a hvězdy skryté na poledne.

Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.

On činí věci veliké, a to nevystižitelné a divné, jimž není počtu.

Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.

Ano jde-li mimo mne, tedy nevidím; ovšem když pomíjí, neznamenám ho.

Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.

Tolikéž jestliže co uchvátí, kdo mu to rozkáže navrátiti? Kdo dí jemu: Co činíš?

Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?

Nezdržel-li by Bůh hněvu svého, klesli by před ním spolu spuntovaní, jakkoli mocní.

Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.

Jakž bych já tedy jemu odpovídati, a jaká slova svá proti němu vyhledati mohl?

Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?

Kterémuž, bych i spravedliv byl, nebudu odpovídati, ale před soudcím svým pokořiti se budu.

Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.

Ač bych pak i volal, a on mi se ozval, neuvěřím, aby vyslyšel hlas můj,

Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;

Poněvadž vichřicí setřel mne, rozmnožil rány mé bez příčiny.

Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.

Aniž mi dá oddechnouti, ale sytí mne hořkostmi.

Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.

Obrátil-li bych se k moci, aj, onť jest nejsilnější; pakli k soudu, kdo mi rok složí?

Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?

Jestliže se za spravedlivého stavěti budu, ústa má potupí mne; pakli za upřímého, převráceného mne býti ukáží.

Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.

Jsem-li upřímý, nebudu věděti toho; nenáviděti budu života svého.

Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.

Jediná jest věc, pročež jsem to mluvil, že upřímého jako bezbožného on zahlazuje.

Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.

Jestliže bičem náhle usmrcuje, zkušování nevinných se posmívá;

Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.

Země dána bývá v ruku bezbožného, tvář soudců jejich zakrývá: jestliže ne on, kdož jiný jest?

Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?

Dnové pak moji rychlejší byli nežli posel; utekli, aniž viděli dobrých věcí.

Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.

Pominuli jako prudké lodí, jako orlice letící na pastvu.

Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.

Dím-li: Zapomenu se na své naříkání, zanechám horlení svého, a posilím se:

Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:

Lekám se všech bolestí svých, vida, že mne jich nezprostíš.

Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.

Jestli jsem bezbožný, pročež bych nadarmo pracoval?

Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?

Ano bych se i umyl vodou sněžnou, a očistil mýdlem ruce své,

Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,

Tedy v jámě pohřížíš mne, tak že se ode mne zprzní i to roucho mé.

Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.

Nebo Bůh není člověkem jako já, jemuž bych odpovídati mohl, a abychom vešli spolu v soud.

Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.

Aniž máme prostředníka mezi sebou, kterýž by rozhodl nás oba.

Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.

Kdyby odjal ode mne prut svůj, a strach jeho aby mne nekormoutil,

Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;

Tehdáž bych mluvil, a nebál bych se, poněvadž není toho tak při mně.

Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.