Psalms 38

Ya RAB, öfkelenip azarlama beni, Gazapla yola getirme!

Davidin Psalmi muistoksi. Herra, älä rankaise minua vihassas, ja älä kurita minua hirmuisuudessas!

Okların içime saplandı, Elin üzerime indi.

Sillä sinun nuoles ovat minuun kiinnitetyt, ja sinun kätes painaa minua.

Öfken yüzünden sağlığım bozuldu, Günahım yüzünden rahatım kaçtı.

Ei ole terveys minun ruumiissani, sinun uhkauksestas: ja ei ole rauhaa minun luissani, minun synteini tähden.

Çünkü suçlarım başımdan aştı, Taşınmaz bir yük gibi sırtımda ağırlaştı.

Sillä minun syntini käyvät pääni ylitse; niinkuin raskas kuorma ovat he ylen raskaaksi tulleet.

Akılsızlığım yüzünden Yaralarım iğrenç, irinli.

Minun haavani haisevat ja mätänevät minun hulluuteni tähden.

Eğildim, iki büklüm oldum, Gün boyu yaslı dolaşıyorum.

Minä käyn kymärässä ja kumarruksissa: yli päivää minä käyn murheissani.

Çünkü belim ateş içinde, Sağlığım bozuk.

Sillä minun kupeeni peräti kuivettuvat, ja ei ole mitään tervettä minun ruumiissani.

Tükendim, ezildim alabildiğine, İnliyorum yüreğimin acısından.

Minä olen ylen paljon runneltu ja lyöty rikki: minä myrisen minun sydämeni kivusta.

Ya Rab, bütün özlemlerimi bilirsin, İniltilerim senden gizli değil.

Herra, sinun edessäs on kaikki minun haluni, ja minun huokaukseni ei ole sinulta salattu.

Yüreğim çarpıyor, gücüm tükeniyor, Gözlerimin feri bile söndü.

Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, ja minun silmäini valkeus ei ole minun tykönäni.

Eşim dostum kaçar oldu derdimden, Yakınlarım uzak duruyor benden.

Minun ystäväni ja lähimmäiseni ovat kohdastansa minua vastaan, ja minun omaiseni seisovat kaukana.

Canıma susayanlar bana tuzak kuruyor, Zararımı isteyenler kuyumu kazıyor, Gün boyu hileler düşünüyorlar.

Jotka minun sieluani etsivät, ne virittelevät paulat minun eteeni, ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat sulaa pahuutta, ja petosta joka päivä ajattelevat.

Ama ben bir sağır gibi duymuyorum, Bir dilsiz gibi ağzımı açmıyorum;

Mutta minun täytyy olla niinkuin kuuron, ja ei mitään kuuleman, ja niinkuin mykän, joka ei avaja suutansa,

Duymaz, Ağzında yanıt bulunmaz bir adama döndüm.

Ja minun täytyy olla niinkuin se, joka ei mitään kuule, ja jonka suussa ei ole vastausta.

Umudum sende, ya RAB, Sen yanıtlayacaksın, ya Rab, Tanrım benim!

Mutta minä odotan sinua, Herra; sinä, Herra, minun Jumalani, kuultelet minua.

Çünkü dua ediyorum: “Halime sevinmesinler, Ayağım kayınca böbürlenmesinler!”

Sillä minä ajattelen, ettei heidän suinkaan pidä minusta iloitseman: jos minun jalkani kompastuis, niin he kerskaisivat sangen paljon minusta.

Düşmek üzereyim, Acım hep içimde.

Sillä minä olen tehty kärsimään, ja minun kipuni on alati minun edessäni.

Suçumu itiraf ediyorum, Günahım yüzünden kaygılanıyorum.

Sillä minä julistan pahan tekoni, ja murehdin syntini tähden.

Ama düşmanlarım güçlü ve dinç, Yok yere benden nefret edenler çok.

Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät: ne ovat suuret, jotka minua syyttömästi vihaavat.

İyiliğe karşı kötülük yapanlar bana karşı çıkar, İyiliğin peşinde olduğum için.

Ja ne, jotka minulle maksavat pahalla hyvän, asettavat heitänsä minua vastaan, että minä hyvää noudatan.

Beni terk etme, ya RAB! Ey Tanrım, benden uzak durma!

Älä hylkää minua, Herra: minun Jumalani, älä ole kaukana minusta!

Yardımıma koş, Ya Rab, kurtuluşum benim!

Riennä minua auttamaan, Herra, minun autuuteni!