Psalms 102

Ya RAB, duamı işit, Yakarışım sana erişsin.

Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!

Sıkıntılı günümde yüzünü benden gizleme, Kulak ver sesime, Seslenince yanıt ver bana hemen.

Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.

Çünkü günlerim duman gibi yok oluyor, Kemiklerim ateş gibi yanıyor.

Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.

Yüreğim kırgın yemiş ot gibi kurudu, Ekmek yemeyi bile unuttum.

Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.

Bir deri bir kemiğe döndüm Acı acı inlemekten.

Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.

Issız yerlerdeki ishakkuşunu andırıyorum, Viranelerdeki kukumav gibiyim.

Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.

Gözüme uyku girmiyor, Damda yalnız kalmış bir kuş gibiyim.

Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.

Düşmanlarım bütün gün bana hakaret ediyor, Bana dil uzatanlar adımı lanet için kullanıyor.

Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.

Kızıp öfkelendiğin için Külü ekmek gibi yiyor, İçeceğime gözyaşı katıyorum. Beni kaldırıp bir yana attın.

Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,

Kızıp öfkelendiğin için Külü ekmek gibi yiyor, İçeceğime gözyaşı katıyorum. Beni kaldırıp bir yana attın.

Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.

Günlerim akşam uzayan gölge gibi yitmekte, Ot gibi sararmaktayım.

Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.

[] Ama sen, sonsuza dek tahtında oturursun, ya RAB, Ünün kuşaklar boyu sürer.

Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.

Kalkıp Siyon’a sevecenlik göstereceksin, Çünkü onu kayırmanın zamanıdır, beklenen zaman geldi.

Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.

Kulların onun taşlarından hoşlanır, Tozunu bile severler.

Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,

Uluslar RAB’bin adından, Yeryüzü kralları görkeminden korkacak.

Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.

Çünkü RAB Siyon’u yeniden kuracak, Görkem içinde görünecek.

Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.

Yoksulların duasına kulak verecek, Yalvarışlarını asla hor görmeyecek.

Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.

Bunlar gelecek kuşak için yazılsın, Öyle ki, henüz doğmamış insanlar RAB’be övgüler sunsun.

Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.

RAB yücelerdeki kutsal katından aşağı baktı, Göklerden yeryüzünü gözetledi,

Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,

Tutsakların iniltisini duymak, Ölüm mahkûmlarını kurtarmak için.

Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;

Böylece halklar ve krallıklar RAB’be tapınmak için toplanınca, O’nun adı Siyon’da, Övgüsü Yeruşalim’de duyurulacak.

Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,

Böylece halklar ve krallıklar RAB’be tapınmak için toplanınca, O’nun adı Siyon’da, Övgüsü Yeruşalim’de duyurulacak.

Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.

RAB gücümü kırdı yaşam yolunda, Ömrümü kısalttı.

Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.

“Ey Tanrım, ömrümün ortasında canımı alma!” dedim. “Senin yılların kuşaklar boyu sürer!

Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.

[] “Çok önceden attın dünyanın temellerini, Gökler de senin ellerinin yapıtıdır.

Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.

Onlar yok olacak, ama sen kalıcısın. Hepsi bir giysi gibi eskiyecek. Onları bir kaftan gibi değiştireceksin, Geçip gidecekler.

Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.

Ama sen hep aynısın, Yılların tükenmeyecek.

Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.

Gözetiminde yaşayacak kullarının çocukları, Senin önünde duracak soyları.”

Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.