Psalms 103

RAB’be övgüler sun, ey gönlüm! O’nun kutsal adına övgüler sun, ey bütün varlığım!

Davidin Psalmi. Kiitä Herraa, sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä!

RAB’be övgüler sun, ey canım! İyiliklerinin hiçbirini unutma!

Kiitä Herraa, sieluni, ja älä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on,

Bütün suçlarını bağışlayan, Bütün hastalıklarını iyileştiren,

Joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikokses;

Canını ölüm çukurundan kurtaran, Sana sevgi ve sevecenlik tacı giydiren,

Joka henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupiudella;

Yaşam boyu seni iyiliklerle doyuran O’dur, Bu nedenle gençliğin kartalınki gibi tazelenir.

Joka suus täyttää hyvyydellä, että sinun nuoruutes uudistetaan niinkuin kotkan.

RAB bütün düşkünlere Hak ve adalet sağlar.

Herra saattaa vanhurskauden ja tuomion kaikille, jotka vääryyttä kärsivät.

Kendi yöntemlerini Musa’ya, İşlerini İsrailliler’e açıkladı.

Hän on tiensä Mosekselle tiettäväksi tehnyt, Israelin lapsille tekonsa.

[] [] RAB sevecen ve lütfedendir, Tez öfkelenmez, sevgisi engindir.

Laupias ja armollinen on Herra, kärsiväinen ja aivan hyvä.

Sürekli suçlamaz, Öfkesini sonsuza dek sürdürmez.

Ei hän aina riitele, eikä vihastu ijankaikkisesti.

Bize günahlarımıza göre davranmaz, Suçlarımızın karşılığını vermez.

Ei hän synteimme perästä tee meille, eikä kosta meille pahain tekoimme jälkeen.

Çünkü gökler yeryüzünden ne kadar yüksekse, Kendisinden korkanlara karşı sevgisi de o kadar büyüktür.

Sillä niin korkia kuin taivas on maasta, antaa hän armonsa lisääntyä niille, jotka häntä pelkäävät.

Doğu batıdan ne kadar uzaksa, O kadar uzaklaştırdı bizden isyanlarımızı.

Niin kaukana kuin itä on lännestä, siirsi hän meistä pahat tekomme.

Bir baba çocuklarına nasıl sevecen davranırsa, RAB de kendisinden korkanlara öyle sevecen davranır.

Niinkuin isä armahtaa lapsia, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä;

Çünkü mayamızı bilir, Toprak olduğumuzu anımsar.

Sillä hän tietää, minkäkaltainen teko me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.

İnsana gelince, ota benzer ömrü, Kır çiçeği gibi serpilir;

Ihminen on eläissänsä niinkuin ruoho: hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla:

Rüzgar üzerine esince yok olur gider, Bulunduğu yer onu tanımaz.

Kuin tuuli käy sen päällitse, niin ei hän enään kestä, eikä hänen siansa tunne häntä ensinkään.

Ama RAB kendisinden korkanları sonsuza dek sever, Antlaşmasına uyan Ve buyruklarına uymayı anımsayan soylarına adil davranır.

Mutta Herran armo pysyy ijankaikkisesta ijankaikkiseen, hänen pelkääväistensä päälle, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsiin,

Ama RAB kendisinden korkanları sonsuza dek sever, Antlaşmasına uyan Ve buyruklarına uymayı anımsayan soylarına adil davranır.

Niille, jotka hänen liittonsa pitävät, ja muistavat hänen käskyjänsä, tehdäksensä niitä.

RAB tahtını göklere kurmuştur, O’nun egemenliği her yeri kapsar.

Herra on valmistanut istuimensa taivaassa, ja hänen valtakuntansa hallitsee kaikkia.

RAB’be övgüler sunun, ey sizler, O’nun melekleri, O’nun sözünü dinleyen, Söylediklerini yerine getiren güç sahipleri!

Kiittäkäät Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä toimitatte, että hänen sanansa ääni kuultaisiin.

RAB’be övgüler sunun, ey sizler, O’nun bütün göksel orduları, İsteğini yerine getiren kulları!

Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palveliansa, jotka teette hänen tahtonsa.

RAB’be övgüler sunun, Ey O’nun egemen olduğu yerlerdeki bütün yaratıklar! RAB’be övgüler sun, ey gönlüm!

Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen työnsä, kaikissa hänen valtansa paikoissa: kiitä, sieluni, Herraa.