Job 3

[] Sonunda Eyüp ağzını açtı ve doğduğu güne lanet edip şöyle dedi:

Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.

[] Sonunda Eyüp ağzını açtı ve doğduğu güne lanet edip şöyle dedi:

Ja Job vastasi ja sanoi:

“Doğduğum gün yok olsun, ‘Bir oğul doğdu’ denen gece yok olsun!

Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.

Karanlığa bürünsün o gün, Yüce Tanrı onunla ilgilenmesin, Üzerine ışık doğmasın.

Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.

Karanlık ve ölüm gölgesi sahip çıksın o güne, Bulut çöksün üzerine; Işığını karanlık söndürsün.

Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.

Zifiri karanlık yutsun o geceyi, Yılın günleri arasında sayılmasın, Aylardan hiçbirine girmesin.

Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.

Kısır olsun o gece, Sevinç sesi duyulmasın içinde.

Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.

Günleri lanetleyenler, Livyatan’ı uyandırmaya hazır olanlar, O günü lanetlesin.

Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.

Akşamının yıldızları kararsın, Boş yere aydınlığı beklesin, Tan atışını görmesin.

Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,

Çünkü sıkıntı yüzü görmemem için Anamın rahminin kapılarını üstüme kapamadı.

Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.

“Neden doğarken ölmedim, Rahimden çıkarken son soluğumu vermedim?

Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?

Neden beni dizler, Emeyim diye memeler karşıladı?

Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?

Çünkü şimdi huzur içinde yatmış, Uyuyup dinlenmiş olurdum;

Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.

Yaptırdıkları kentler şimdi viran olan Dünya kralları ve danışmanlarıyla birlikte,

Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;

Evlerini gümüşle dolduran Altın sahibi önderlerle birlikte.

Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;

Neden düşük bir çocuk gibi, Gün yüzü görmemiş yavrular gibi toprağa gömülmedim?

Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.

Orada kötüler kargaşayı bırakır, Yorgunlar rahat eder.

Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;

Tutsaklar huzur içinde yaşar, Angaryacının sesini duymazlar.

Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;

Küçük de büyük de oradadır, Köle efendisinden özgürdür.

Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:

“Niçin sıkıntı çekenlere ışık, Acı içindekilere yaşam verilir?

Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?

[] Oysa onlar gelmeyen ölümü özler, Onu define arar gibi ararlar;

Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?

Mezara kavuşunca Neşeden coşar, sevinç bulurlar.

Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?

Neden yaşam verilir nereye gideceğini bilmeyen insana, Çevresini Tanrı’nın çitle çevirdiği kişiye?

Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?

Çünkü iniltim ekmekten önce geliyor, Su gibi dökülmekte feryadım.

Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,

Korktuğum, Çekindiğim başıma geldi.

Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.

Huzur yok, sükûnet yok, rahat yok, Yalnız kargaşa var.”

Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.