Psalms 22

För sångmästaren, efter »Morgonrodnadens hind»; en psalm av David.

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.

 Min Gud, min Gud,      varför har du övergivit mig?  Jag brister ut och klagar,      men min frälsning är fjärran.

Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.

 Men Gud, jag ropar om dagen,      men du svarar icke,  så ock om natten,      men jag får ingen ro.

Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.

 Och dock är du den Helige,  den som tronar på Israels lovsånger.

Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.

 På dig förtröstade våra fäder;  de förtröstade, och du räddade dem.

Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.

 Till dig ropade de och blevo hulpna;  på dig förtröstade de och kommo icke på skam.

Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.

 Men jag är en mask,      och icke en människa,  till smälek bland män,      föraktad av folket.

Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.

 Alla som se mig      bespotta mig;  de ia upp munnen,      de skaka huvudet:

Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.

 »Befall dig åt HERREN!      Han befrie honom,  han rädde honom,      ty han har ju behag till honom.»

Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.

 Ja, det var du som hämtade mig ut ur moderlivet  och lät mig vila trygg vid min moders bröst.

Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

 På dig är jag kastad allt ifrån modersskötet;  du är min Gud allt ifrån min moders liv.

Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,

 Var icke långt ifrån mig,      ty nöd är nära,      och det finnes ingen hjälpare.

Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.

 Tjurar i mängd omgiva mig,  Basans oxar omringa mig.

Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.

 Såsom glupande och rytande lejon  iar man upp gapet mot mig.

Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani.

 Jag är lik vatten som utgjutes,  alla mina leder hava skilts åt;  mitt hjärta är såsom vax,  det smälter i mitt liv.

Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun.

 Min kraft är förtorkad och lik en lerskärva,  min tunga låder vid min gom,  och du lägger mig i dödens stoft.

Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani.

 Ty hundar omgiva mig;  de ondas hop har kringränt mig,  mina händer och fötter hava de genomborrat.

Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.

 Jag kan räkna alla mina ben;  de skåda därpå, de se med lust på mig.

He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa.

 De dela mina kläder mellan sig  och kasta lott om min klädnad.

Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!

 Men du, HERRE, var icke fjärran;  du min starkhet, skynda till min hjälp.

Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.

 Rädda min själ från svärdet,  mitt liv ur hundarnas våld.

Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.

 Fräls mig från lejonets gap.  Ja, du bönhör mig och räddar mig undan vildoxarnas horn.

Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa.

 Då skall jag förkunna ditt namn för mina bröder,  mitt i församlingen skall jag prisa dig:

Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!

 I som frukten HERREN, loven honom;  ären honom, alla Jakobs barn,  och bäven för honom, alla Israels barn.

Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä.

 Ty han föraktade icke den betrycktes elände  och höll det icke för en styggelse;  han fördolde icke sitt ansikte för honom,  och när han ropade, lyssnade han till honom.

Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.

 Genom dig skall min lovsång ljuda      i den stora församlingen;  mina löften får jag infria      inför dem som frukta honom.

Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.

 De ödmjuka skola äta och bliva mätta,  de som söka HERREN skola få lova honom;  ja, edra hjärtan skola leva evinnerligen.

Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat.

 Alla jordens ändar skola betänka det      och omvända sig till HERREN.  Hedningarnas alla släkter      skola tillbedja inför dig.

Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.

 Ty riket är HERRENS,      och han råder över hedningarna.

Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät.

 Ja, alla mäktiga på jorden      skola äta och tillbedja;  inför honom skola knäböja      alla de som måste fara ned i graven,  de som icke kunna behålla      sin själv vid liv.

Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin.

 Kommande ättled skola tjäna honom;  man skall förtälja om Herren för ett annat släkte. [ (Psalms 22:32)  Man skall träda upp och förkunna hans rättfärdighet,  ja, bland folk som skola födas att han har gjort det. ]

He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee.