Proverbs 31

Detta är konung Lemuels ord, vad hans moder sade, när hon förmanade honom:

Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti:

 Hör, min son, ja, hör, du mitt livs son,  hör, du mina löftens son.

Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani!

 Giv icke din kraft åt kvinnor,  vänd icke dina vägar till dem som äro konungars fördärv.5 Mos. 17,17.

Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat.

 Ej konungar tillkommer det, Lemoel,  ej konungar tillkommer det att dricka vin  ej furstar att fråga efter starka drycker.Pred. 10,16 f.

Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia,

 De kunde eljest under sitt drickande förgäta lagen  och förvända rätten för alla eländets barn.Jes. 5,22 f. 28,7.

Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa.

 Nej, åt den olycklige give man starka drycker  och vin åt dem som hava en bedrövad själ.Syr. 31,28.

Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,

 Må dessa dricka och förgäta sitt armod  och höra upp att tänka på sin vedermöda.

Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä.

 Upplåt din mun till förmån för den stumme  och till att skaffa alla hjälplösa rätt.Job 29,12 f. Ords. 24,1l.

Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa.

 Ja, upplåt din mun och döm med rättvisa,  och skaffa den betryckte och fattige rätt.Ps. 82,3. Jes. 1,17               ----

Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä.

 En idog hustru, var finner man en sådan?  Långt högre än pärlor står hon i pris.Ords. 18,22. 19,14. Syr. 26,1.

Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt:

 På henne förlitar sig hennes mans hjärta,  och bärgning kommer icke att fattas honom.Ords 12,4 14,1.

Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä.

 Hon gör honom vad ljuvt är och icke vad lett är,  i alla sina levnadsdagar.

Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.

 Omsorg har hon om ull och lin  och låter sina händer arbeta med lust.

Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä.

 Hon är såsom en köpmans skepp,  sitt förråd hämtar hon fjärran ifrån.

Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.

 Medan det ännu är natt, står hon upp  och sätter fram mat åt sitt husfolk,  åt tjänarinnorna deras bestämda del.

Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa.

 Hon har planer på en åker, och hon skaffar sig den;  av sina händers förvärv planterar hon en vingård.

Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä.

 Hon omgjordar sina länder med kraft  och lägger driftighet i sina armar.

Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa.

 Så förmärker hon att hennes hushållning går väl;  hennes lampa släckes icke ut om natten.

Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä.

 Till spinnrocken griper hon med sina händer,  och hennes fingrar fatta om sländan.

Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen.

 För den betryckte öppnar hon sin hand  och räcker ut sina armar mot den fattige.

Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville.

 Av snötiden fruktar hon intet för sitt hus,  ty hela hennes hus har kläder av scharlakan.

Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet.

 Sköna täcken gör hon åt sig,  hon har kläder av finaste linne och purpur.

Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa.

 Hennes man är känd i stadens portar,  där han sitter bland landets äldste.

Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä.

 Fina linneskjortor gör hon och säljer dem,  och bälten avyttrar hon till krämaren.

Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle.

 Kraft och heder är hennes klädnad,  och hon ler mot den dag som kommer.

Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle.

 Sin mun upplåter hon med vishet,  och har vänlig förmaning på sin tunga.

Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi.

 Hon vakar över ordningen i sitt hus  och äter ej i lättja sitt bröd.

Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä.

 Hennes söner stå upp och prisa henne säll,  hennes man likaså och förkunnar hennes lov:

Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen:

 »Många idoga kvinnor hava funnits,  men du, du övergår dem allasammans.»

Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein.

 Skönhet är förgänglig och fägring en vindfläkt;  men prisas må en hustru som fruktar HERREN.Ords. 11,23.

Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään.

 Må hon få njuta sina gärningars frukt;  hennes verk skola prisa henne i portarna.

Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa.