Proverbs 14

Kvinners visdom bygger sitt hus, men dårskap river det ned med sine hender.

Viisas vaimo rakentaa huoneensa, vaan hullu kukistaa sen teollansa.

Den som vandrer i opriktighet, frykter Herren; men den som går krokveier, forakter ham.

Joka vaeltaa oikiaa tietä, se pelkää Herraa; mutta se, joka poikkee pois tieltänsä, ylönkatsoo hänen.

I dårens munn er et ris for hans overmot, men de vises leber er deres vern.

Tyhmän suussa on ylpeyden vitsa; vaan viisasten huulet varjelevat heitä.

Hvor det ingen okser er, der er krybben tom; men rikelig vinning kommer ved oksens kraft.

Jossa ei härkiä ole, siinä seimet puhtaana ovat; vaan jossa juhdat työtä tekevät, siinä tuloa kyllä on.

Trofast vidne lyver ikke, men den som taler løgn, er et falskt vidne.

Totinen todistaja välttää valhetta; vaan väärä todistaja rohkiasti valhettelee.

Spotteren søker visdom, men finner den ikke; men for den forstandige er kunnskap lett å vinne.

Pilkkaaja etsii viisautta, ja ei löydä; vaan toimelliset viisauden huokiasti saavat.

Når du går fra en dåre, har du ikke funnet forstand på hans leber.

Mene pois tyhmän tyköä; sillä et sinä opi mitään häneltä.

Den klokes visdom er at han forstår sin vei, men dårers dårskap er at de bedrar sig selv.

Toimellisen viisaus on teistänsä ottaa vaarin; vaan tyhmäin hulluus on sula petos.

Dårer spottes av sitt eget skyldoffer, men blandt de opriktige råder Guds velbehag.

Tyhmä nauraa syntiä, mutta hurskasten välillä on hyvä suosio.

Hjertet kjenner sin egen bitre smerte, og i dets glede blander ingen fremmed sig.

Koska sydän on murheellinen, niin ei auta ulkonainen ilo.

De ugudeliges hus skal ødelegges, men de opriktiges telt skal blomstre.

Jumalattomain huoneet kukistetaan, vaan jumalisten majat viheriöitsevät.

Mangen vei tykkes en mann rett, men enden på det er dødens veier.

Monella on tie mielestänsä oikia, vaan viimeiseltä johdattaa se kuolemaan.

Endog under latter har hjertet smerte, og enden på gleden er sorg.

Naurun jälkeen tulee murhe, ja ilon perästä suru.

Av sin ferd skal den frafalne mettes, og en god mann holder sig borte fra ham.

Tyhmälle tapahtuu laittamisensa jälkeen, vaan hyvä ihminen asetetaan hänen ylitsensä.

Den enfoldige tror hvert ord, men den kloke akter på sine skritt.

Taitamatoin uskoo kaikki, mutta ymmärtäväinen ottaa teistänsä vaarin.

Den vise frykter og holder sig fra det onde, men dåren er overmodig og trygg.

Viisas pelkää ja karttaa pahaa, vaan tyhmä päätähavin menee.

Den bråsinte gjør dårskap, og en svikefull mann blir hatet.

Äkillinen ihminen tekee hullun töitä, ja kavala ihminen tulee vihattavaksi.

De enfoldige har fått dårskap i arv, men de kloke krones med kunnskap.

Taitamattomat perivät tyhmyyden; vaan se on toimellisten kruunu, että he toimellisesti tekevät.

De onde må bøie sig for de gode, og de ugudelige ved den rettferdiges porter.

Häijyn täytyy kumartaa hyviä, ja jumalattomat vanhurskasten porteissa.

Endog av sin venn blir den fattige hatet; men de som elsker en rik, er mange.

Köyhää vihaavat hänen lähimmäisensäkin; vaan rikkaalla on monta ystävää.

Den som forakter sin næste, synder; men salig er den som ynkes over arminger.

Joka katsoo lähimmäisensä ylön. hän tekee syntiä; vaan autuas on se, joka viheliäistä armahtaa.

Skal ikke de fare vill som tenker ut det som ondt er? Men miskunnhet og trofasthet times dem som optenker godt.

Jotka viekkaudessa vaeltavat, niiltä puuttuu; mutta jotka hyvää ajattelevat, niille tapahtuu hyvyys ja uskollisuus.

Ethvert møiefullt arbeid gir vinning, men tomt snakk fører bare til tap.

Jossa työtä tehdään, siinä kyllä on; vaan joka tyhjiin puheisiin tyytyy, siinä on köyhyys.

De vises rikdom er deres krone, men dårenes dårskap er og blir dårskap.

Viisasten rikkaus on heidän kruununsa, mutta tyhmäin hulluus on hulluus.

Et sanndru vidne frelser liv, men den som taler løgn, er full av svik.

Uskollinen todistaja vapahtaa hengen, vaan väärä todistaja pettää.

Den som frykter Herren, har et sterkt vern, og for hans barn skal Herren være en tilflukt.

Joka Herraa pelkää, hänellä on vahva linna, ja hänen lapsensa varjellaan.

Å frykte Herren er en livsens kilde, så en slipper fra dødens snarer.

Herran pelko on elämän lähde, että kuoleman nuora välttää taidetaan.

Meget folk er kongens ære, men mangel på folk er fyrstens fall.

Koska kuninkaalla on paljo väkeä, se on hänen kunniansa; vaan koska vähä on väkeä, se tekee päämiehen kehnoksi.

Den langmodige har stor forstand, men den bråsinte viser stor dårskap.

Joka on pitkämielinen, se on viisas; vaan joka äkillinen on, se ilmoittaa tyhmyyden.

Et saktmodig hjerte er legemets liv, men hissighet er råttenhet i benene.

Leppyinen sydän on ruumiin elämä; vaan kateus on märkä luissa.

Den som trykker en arming, håner hans skaper, men den som har medynk med den fattige, ærer skaperen.

Joka köyhälle tekee väkivaltaa, hän laittaa hänen luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa.

Når ulykken rammer den ugudelige, kastes han over ende; men den rettferdige er frimodig i døden.

Pahuutensa tähden jumalatoin kukistetaan; vaan vanhurskas on kuolemassakin rohkia.

I den forstandiges hjerte holder visdommen sig stille, men i dårers indre gir den sig til kjenne.

Toimellisen sydämessä lepää viisaus; mutta mitä tyhmäin mielessä on, se tulee ilmi.

Rettferdighet ophøier et folk, men synden er folkenes vanære.

Vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpiä.

En klok tjener vinner kongens yndest, men over en dårlig tjener kommer hans vrede.

Toimellinen palvelia on kuninkaalle otollinen; vaan häpiällistä palveliaa ei hän kärsi.