Job 5

Tena ra, karanga; ka whakao ranei tetahi ki a koe? a ka anga atu koe ki a wai o te hunga tapu?

Nimitä siis, jos joku on, joka kanssas todistaa, ja kenen tykö pyhistä sinä itses käännät?

E patua ana hoki te kuware e te aritarita, e whakamatea ana te whakaarokore e te hae.

Mutta tyhmän tappaa viha, ja taitamattoman kuolettaa kiivaus.

I kite ahau i te kuware e hou ana ona pakiaka; kitea rawatia ake kua kanga e ahau tona nohoanga.

Minä näin tyhmän juurtuneen, ja kirosin kohta hänen huonettansa.

Kei tawhiti atu ana tama i te ora, mongamonga noa ratou i te kuwaha, kahore hoki he kaiwhakaora.

Hänen lapsensa pitää oleman kaukana terveydestä; ja pitää rikki murrettaman portissa, kussa ei yhtään auttajaa ole.

Ko ana hua ka kainga e te tangata matekai, ka riro i a ia ahakoa i roto i te tataramoa, a ka hamama te mahanga ki o ratou rawa.

Hänen elonsa pitää isoovaisen syömän, ja orjantappuroista sen ottaman; ja hänen kalunsa pitää ryövärien nielemän.

Na e kore te he e puta ake i te puehu, e kore ano te raruraru e tupu ake i te oneone;

Sillä ei vaiva käy ylös tomusta; ja onnettomuus ei kasva maasta.

I whanau te tangata ki te raruraru, tona rite kei nga korakora e rere nei whakarunga.

Vaan ihminen syntyy onnettomuuteen; niinkuin kuumain hiilten kipinät sinkoilevat ylöskäsin.

Ko ahau ia ka rapu i ta te Atua; me tuku atu taku korero ki te Atua,

Kuitenkin tahdon minä Jumalasta tutkistella: Jumalasta minä tahdon puhua,

E mahi nei i nga mea nunui e kore nei e taea te rapu atu, i nga mea whakamiharo e kore nei e taea te tatau;

Joka voimallisia töitä tekee, joita ei tutkia taideta, ja ihmeitä, joita ei lukea taideta;

E homai nei i te ua ki te mata o te whenua, e unga nei i te wai ki te mata o nga parae;

Joka antaa sateen maan päälle, ja antaa tulla veden teiden päälle;

E whakanoho nei i te hunga iti ki te wahi tiketike, a whakanekehia ake ana te hunga pouri ki te ora.

Joka ylentää nöyrät korkeuteen, ja korottaa sorrettuja autuuteen.

E haukoti nei i nga whakaaro o te hunga tinihanga, te taea e o ratou ringa ta ratou i mea ai.

Hän tekee kavalain aivoitukset tyhjäksi, ettei heidän kätensä mitään toimittaa taida.

Mau ake i a ia te hunga whakaaro i to ratou tinihanga: pororaru iho nga whakaaro o te hunga kotiti ke.

Hän käsittää taitavat kavaluudessansa, ja pahain neuvo kukistetaan,

I te awatea nei, tutaki ana ratou ki te pouri; whawha ana ratou i te poutumarotanga, ano ko te po.

Että he päivällä juoksevat pimeydessä, ja koperoitsevat puolipäivänä niinkuin yöllä.

Otiia e whakaorangia ana e ia te rawakore i te hoari, i to ratou mangai, i te ringa ano o te tangata kaha.

Ja hän auttaa köyhää miekasta, ja heidän suustansa, ja voimallisten kädestä.

Ka ai ano he tumanakohanga atu mo te ware; kokopi tonu ia te mangai o te kino.

Ja hän on köyhän turva, että vääryys pitäis suunsa kiinni.

Nana, ka hari te tangata e akona ana e te Atua: na kaua e whakahawea ki te papaki a te Kaha Rawa.

Katso, autuas on se ihminen, jota Jumala kurittaa; sentähden älä hylkää Kaikkivaltiaan kuritusta.

He whakamamae hoki tana, he takai ano; e patu ana ia, a ko ona ringa ano hei whakaora.

Sillä hän haavoittaa ja sitoo; hän lyö ja hänen kätensä terveeksi tekee.

E ono nga matenga e whakaora ai ia i a koe; ahakoa e whitu, e kore te he e pa ki a koe.

Kuudesta murheesta päästää hän sinun; ja seitsemännestä ei tule mitään pahaa sinulle.

I te matekai ka hokona koe e ia kei mate; i te tatauranga ano, kei pangia e te hoari.

Kalliilla ajalla vapahtaa hän sinun kuolemasta, ja sodassa miekasta.

Ka huna koe i te whiu a te arero, e kore ano koe e wehi i te whakangaromanga ina tae mai.

Hän peittää sinun kielen ruoskalta; ja ei sinun pidä pelkäämän hävitystä, koska se tulee.

E kata ano koe ki te whakangaromanga raua ko te hemokai; e kore hoki koe e wehi i nga kirehe o te whenua.

Hävityksessä ja nälässä sinä naurat; ja et pelkää metsän petoja.

No te mea ka takoto tau kawenata ki nga kohatu o te parae; ka mau ano ta koutou rongo ko nga kirehe o te parae.

Sillä sinun liittos pitää oleman kivien kanssa kedolla, ja maan pedot pitää sinun kanssas rauhallisesti oleman.

Ka mohio ano koe e tu ana tou teneti i te aionuku, ka haereere ano koe ki tou nohoanga, te ai he hara.

Sinä ymmärrät, että sinun majas on rauhassa, ja sinä oleskelet asuinsiassas ilman syntiä.

Ka mohio ano koe he nui ou uri, he pera ano tou whanau me te tarutaru o te whenua.

Ja sinä saat ymmärtää, että siemenes on suureksi tuleva, ja vesas niinkuin ruoho maassa.

Ka ata rite ou tau ina tae koe ki te urupa, ka pera ano me te puranga witi e hikitia ake ana i tona wa e rite ai.

Ja sinä tulet vanhalla ijällä hautaan, niinkuin elositoma ajallansa korjataan.

Nana, tenei, he mea rapu na matou ko te mea tika hoki ia; whakarangona mai, ka mohio iho hei pai mou.

Katso, sitä me olemme tutkineet, ja se on niin: kuule sitä, ja tunne sinä myös se hyväkses.