Psalms 22

Az éneklőmesternek az ajjelethassakhar szerint; Dávid zsoltára.

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.

Én Istenem, én Istenem, miért hagytál el engemet? Távol van megtartásomtól jajgatásomnak szava.

Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.

Én Istenem, kiáltok nappal, de nem hallgatsz meg; éjjel is és nincs nyugodalmam.

Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.

Pedig te szent vagy, a ki Izráel dícséretei között lakozol.

Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.

Benned bíztak atyáink; bíztak és te megszabadítottad őket.

Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.

Hozzád kiáltottak és megmenekültek; benned bíztak és nem szégyenültek meg.

Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.

De én féreg vagyok s nem férfiú; embereknek csúfja és a nép útálata.

Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.

A kik engem látnak, mind csúfolkodnak rajtam, félrehúzzák ajkaikat és hajtogatják fejöket:

Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.

Az Úrra bízta magát, mentse meg őt; szabadítsa meg őt, hiszen gyönyörködött benne!

Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.

Mert te hoztál ki engem az anyám méhéből, *és *biztattál engem anyámnak emlőin.

Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

Születésem óta a te gondod voltam; anyám méhétől fogva te voltál Istenem.

Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,

Ne légy messze tőlem, mert közel a nyomorúság, és nincs, a ki segítsen.

Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.

Tulkok sokasága kerített be engem, körülfogtak engem Básán bikái.

Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.

Feltátották rám szájokat, mint a ragadozó és ordító oroszlán.

Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani.

Mint a víz, úgy kiöntettem; csontjaim mind széthullottak; szívem olyan lett, mint a viasz, megolvadt belső részeim között.

Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun.

Erőm kiszáradt, mint cserép, nyelvem ínyemhez tapadt, és a halál porába fektetsz engemet.

Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani.

Mert ebek vettek körül engem, a gonoszok serege körülfogott; átlyukasztották kezeimet és lábaimat.

Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.

Megszámlálhatnám minden csontomat, ők pedig csak néznek *s* bámulnak rám.

He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa.

Megosztoznak ruháimon, és köntösömre sorsot vetnek.

Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!

De te, Uram, ne légy messze tőlem; én erősségem, siess segítségemre.

Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.

Szabadítsd meg lelkemet a kardtól, s az én egyetlenemet a kutyák körmeiből.

Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.

Ments meg engem az oroszlán torkából, és a bivalyok szarvai közül hallgass meg engem.

Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa.

Hadd hirdessem nevedet atyámfiainak, és dicsérjelek téged a gyülekezetben.

Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!

Ti, a kik félitek az Urat, dicsérjétek őt! Jákób minden ivadékai dicsőítsétek őt, és féljétek őt Izráel minden magzata!

Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä.

Mert nem veti meg és nem útálja meg a szegény nyomorúságát; és nem rejti el az ő orczáját előle, és mikor kiált hozzá, meghallgatja.

Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.

Felőled lesz dicséretem a nagy gyülekezetben. Az én fogadásaimat megadom azok előtt, a kik félik őt.

Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.

Esznek a nyomorultak és megelégesznek, dicsérik az Urat, a kik őt keresik. Éljen szívetek örökké!

Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat.

Megemlékeznek és megtérnek az Úrhoz a föld minden határai, és leborul előtted a pogányok minden nemzetsége.

Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.

Mert az Úré a királyi hatalom, uralkodik a pogányokon is.

Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät.

Esznek és leborulnak a föld gazdagai mind; ő előtte hajtanak térdet, a kik a porba hullanak, és a ki életben nem tarthatja lelkét.

Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin.

Őt szolgálják a fiak, az Úrról beszélnek az utódoknak. * (Psalms 22:32) Eljőnek s hirdetik az ő igazságát az ő utánok való népnek, hogy ezt cselekedte! *

He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee.