Psalms 102

Prière d'un malheureux, lorsqu'il est abattu et qu'il répand sa plainte devant l'Eternel. Eternel, écoute ma prière, Et que mon cri parvienne jusqu'à toi!

Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!

Ne me cache pas ta face au jour de ma détresse! Incline vers moi ton oreille quand je crie! Hâte-toi de m'exaucer!

Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.

Car mes jours s'évanouissent en fumée, Et mes os sont enflammés comme un tison.

Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.

Mon coeur est frappé et se dessèche comme l'herbe; J'oublie même de manger mon pain.

Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.

Mes gémissements sont tels Que mes os s'attachent à ma chair.

Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.

Je ressemble au pélican du désert, Je suis comme le chat-huant des ruines;

Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.

Je n'ai plus de sommeil, et je suis Comme l'oiseau solitaire sur un toit.

Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.

Chaque jour mes ennemis m'outragent, Et c'est par moi que jurent mes adversaires en fureur.

Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.

Je mange la poussière au lieu de pain, Et je mêle des larmes à ma boisson,

Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,

A cause de ta colère et de ta fureur; Car tu m'as soulevé et jeté au loin.

Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.

Mes jours sont comme l'ombre à son déclin, Et je me dessèche comme l'herbe.

Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.

Mais toi, Eternel! tu règnes à perpétuité, Et ta mémoire dure de génération en génération.

Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.

Tu te lèveras, tu auras pitié de Sion; Car le temps d'avoir pitié d'elle, Le temps fixé est à son terme;

Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.

Car tes serviteurs en aiment les pierres, Ils en chérissent la poussière.

Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,

Alors les nations craindront le nom de l'Eternel, Et tous les rois de la terre ta gloire.

Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.

Oui, l'Eternel rebâtira Sion, Il se montrera dans sa gloire.

Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.

Il est attentif à la prière du misérable, Il ne dédaigne pas sa prière.

Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.

Que cela soit écrit pour la génération future, Et que le peuple qui sera créé célèbre l'Eternel!

Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.

Car il regarde du lieu élevé de sa sainteté; Du haut des cieux l'Eternel regarde sur la terre,

Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,

Pour écouter les gémissements des captifs, Pour délivrer ceux qui vont périr,

Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;

Afin qu'ils publient dans Sion le nom de l'Eternel, Et ses louanges dans Jérusalem,

Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,

Quand tous les peuples s'assembleront, Et tous les royaumes, pour servir l'Eternel.

Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.

Il a brisé ma force dans la route, Il a abrégé mes jours.

Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.

Je dis: Mon Dieu, ne m'enlève pas au milieu de mes jours, Toi, dont les années durent éternellement!

Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.

Tu as anciennement fondé la terre, Et les cieux sont l'ouvrage de tes mains.

Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.

Ils périront, mais tu subsisteras; Ils s'useront tous comme un vêtement; Tu les changeras comme un habit, et ils seront changés.

Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.

Mais toi, tu restes le même, Et tes années ne finiront point.

Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.

Les fils de tes serviteurs habiteront leur pays, Et leur postérité s'affermira devant toi.

Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.