Job 3

Après cela, Job ouvrit la bouche et maudit le jour de sa naissance.

Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.

Il prit la parole et dit:

Ja Job vastasi ja sanoi:

Périsse le jour où je suis né, Et la nuit qui dit: Un enfant mâle est conçu!

Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.

Ce jour! qu'il se change en ténèbres, Que Dieu n'en ait point souci dans le ciel, Et que la lumière ne rayonne plus sur lui!

Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.

Que l'obscurité et l'ombre de la mort s'en emparent, Que des nuées établissent leur demeure au-dessus de lui, Et que de noirs phénomènes l'épouvantent!

Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.

Cette nuit! que les ténèbres en fassent leur proie, Qu'elle disparaisse de l'année, Qu'elle ne soit plus comptée parmi les mois!

Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.

Que cette nuit devienne stérile, Que l'allégresse en soit bannie!

Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.

Qu'elle soit maudite par ceux qui maudissent les jours, Par ceux qui savent exciter le léviathan!

Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.

Que les étoiles de son crépuscule s'obscurcissent, Qu'elle attende en vain la lumière, Et qu'elle ne voie point les paupières de l'aurore!

Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,

Car elle n'a pas fermé le sein qui me conçut, Ni dérobé la souffrance à mes regards.

Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.

Pourquoi ne suis-je pas mort dans le ventre de ma mère? Pourquoi n'ai-je pas expiré au sortir de ses entrailles?

Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?

Pourquoi ai-je trouvé des genoux pour me recevoir, Et des mamelles pour m'allaiter?

Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?

Je serais couché maintenant, je serais tranquille, Je dormirais, je reposerais,

Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.

Avec les rois et les grands de la terre, Qui se bâtirent des mausolées,

Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;

Avec les princes qui avaient de l'or, Et qui remplirent d'argent leurs demeures.

Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;

Ou je n'existerais pas, je serais comme un avorton caché, Comme des enfants qui n'ont pas vu la lumière.

Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.

Là ne s'agitent plus les méchants, Et là se reposent ceux qui sont fatigués et sans force;

Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;

Les captifs sont tous en paix, Ils n'entendent pas la voix de l'oppresseur;

Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;

Le petit et le grand sont là, Et l'esclave n'est plus soumis à son maître.

Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:

Pourquoi donne-t-il la lumière à celui qui souffre, Et la vie à ceux qui ont l'amertume dans l'âme,

Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?

Qui espèrent en vain la mort, Et qui la convoitent plus qu'un trésor,

Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?

Qui seraient transportés de joie Et saisis d'allégresse, s'ils trouvaient le tombeau?

Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?

A l'homme qui ne sait où aller, Et que Dieu cerne de toutes parts?

Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?

Mes soupirs sont ma nourriture, Et mes cris se répandent comme l'eau.

Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,

Ce que je crains, c'est ce qui m'arrive; Ce que je redoute, c'est ce qui m'atteint.

Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.

Je n'ai ni tranquillité, ni paix, ni repos, Et le trouble s'est emparé de moi.

Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.