Proverbs 31

Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti:

Massa Kralı Lemuel’in sözleri, Annesinin ona öğrettikleri:

Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani!

“Oğlum, rahmimin ürünü, ne diyeyim? Adaklarımın yanıtı oğlum, ne diyeyim?

Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat.

Gücünü kadınlara, Gençliğini kralları mahvedenlere kaptırma!

Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia,

“Şarap içmek krallara yakışmaz, ey Lemuel, Krallara yakışmaz! İçkiyi özlemek hükümdarlara yaraşmaz.

Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa.

Çünkü içince kuralları unutur, Mazlumun hakkını yerler.

Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,

İçkiyi çaresize, Şarabı kaygı çekene verin.

Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä.

İçsin ki yoksulluğunu unutsun, Artık sefaletini anmasın.

Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa.

Ağzını hakkını savunamayan için, Kimsesizin davasını gütmek için aç.

Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä.

Ağzını aç ve adaletle yargıla, Mazlumun, yoksulun hakkını savun.”

Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt:

Erdemli kadını kim bulabilir? Onun değeri mücevherden çok üstündür.

Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä.

Kocası ona yürekten güvenir Ve kazancı eksilmez.

Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.

Kadın ona kötülükle değil, Yaşamı boyunca iyilikle karşılık verir.

Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä.

Yün, keten bulur, Zevkle elleriyle işler.

Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.

Ticaret gemileri gibidir, Yiyeceğini uzaktan getirir.

Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa.

Gün ağarmadan kalkar, Ev halkına yiyecek, hizmetçilerine paylarını verir.

Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä.

Bir tarlayı gözüne kestirip satın alır, El emeğiyle kazandığı parayla bağ diker.

Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa.

Giyinip kollarını sıvar, Canla başla çalışır.

Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä.

Ticaretinin kârlı olduğunu bilir, Çırası gece boyunca yanar.

Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen.

Eliyle örekeyi tutar, Avucunda iği tutar.

Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville.

Mazluma kollarını açar, Yoksula elini uzatır.

Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet.

Kar yağınca ev halkı için kaygılanmaz, Çünkü hepsinin iki kat giysisi vardır.

Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa.

Yatak örtüleri dokur, Kendi giysileri ince mor ketendendir.

Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä.

Kocası ülkenin ileri gelenleriyle oturup kalkar, Kent kurulunda iyi tanınır.

Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle.

Kadın diktiği keten giysilerle Ördüğü kuşakları tüccara satar.

Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle.

Güç ve onurla kuşanmıştır, Geleceğe güvenle bakar.

Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi.

Ağzından bilgelik akar, Dili iyilik öğütler.

Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä.

Ev halkının işlerini yönetir, Tembellik nedir bilmez.

Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen:

Çocukları önünde ayağa kalkıp onu kutlar, Kocası onu över.

Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein.

“Soylu işler yapan çok kadın var, Ama sen hepsinden üstünsün” der.

Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään.

Çekicilik aldatıcı, güzellik boştur; Ama RAB’be saygılı kadın övülmeye layıktır.

Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa.

Ellerinin hak ettiğini verin kendisine, Yaptıkları için kent kurulunda övülsün.