Proverbs 31

Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti:

Detta är konung Lemuels ord, vad hans moder sade, när hon förmanade honom:

Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani!

 Hör, min son, ja, hör, du mitt livs son,  hör, du mina löftens son.

Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat.

 Giv icke din kraft åt kvinnor,  vänd icke dina vägar till dem som äro konungars fördärv.5 Mos. 17,17.

Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia,

 Ej konungar tillkommer det, Lemoel,  ej konungar tillkommer det att dricka vin  ej furstar att fråga efter starka drycker.Pred. 10,16 f.

Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa.

 De kunde eljest under sitt drickande förgäta lagen  och förvända rätten för alla eländets barn.Jes. 5,22 f. 28,7.

Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,

 Nej, åt den olycklige give man starka drycker  och vin åt dem som hava en bedrövad själ.Syr. 31,28.

Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä.

 Må dessa dricka och förgäta sitt armod  och höra upp att tänka på sin vedermöda.

Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa.

 Upplåt din mun till förmån för den stumme  och till att skaffa alla hjälplösa rätt.Job 29,12 f. Ords. 24,1l.

Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä.

 Ja, upplåt din mun och döm med rättvisa,  och skaffa den betryckte och fattige rätt.Ps. 82,3. Jes. 1,17               ----

Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt:

 En idog hustru, var finner man en sådan?  Långt högre än pärlor står hon i pris.Ords. 18,22. 19,14. Syr. 26,1.

Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä.

 På henne förlitar sig hennes mans hjärta,  och bärgning kommer icke att fattas honom.Ords 12,4 14,1.

Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.

 Hon gör honom vad ljuvt är och icke vad lett är,  i alla sina levnadsdagar.

Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä.

 Omsorg har hon om ull och lin  och låter sina händer arbeta med lust.

Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.

 Hon är såsom en köpmans skepp,  sitt förråd hämtar hon fjärran ifrån.

Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa.

 Medan det ännu är natt, står hon upp  och sätter fram mat åt sitt husfolk,  åt tjänarinnorna deras bestämda del.

Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä.

 Hon har planer på en åker, och hon skaffar sig den;  av sina händers förvärv planterar hon en vingård.

Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa.

 Hon omgjordar sina länder med kraft  och lägger driftighet i sina armar.

Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä.

 Så förmärker hon att hennes hushållning går väl;  hennes lampa släckes icke ut om natten.

Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen.

 Till spinnrocken griper hon med sina händer,  och hennes fingrar fatta om sländan.

Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville.

 För den betryckte öppnar hon sin hand  och räcker ut sina armar mot den fattige.

Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet.

 Av snötiden fruktar hon intet för sitt hus,  ty hela hennes hus har kläder av scharlakan.

Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa.

 Sköna täcken gör hon åt sig,  hon har kläder av finaste linne och purpur.

Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä.

 Hennes man är känd i stadens portar,  där han sitter bland landets äldste.

Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle.

 Fina linneskjortor gör hon och säljer dem,  och bälten avyttrar hon till krämaren.

Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle.

 Kraft och heder är hennes klädnad,  och hon ler mot den dag som kommer.

Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi.

 Sin mun upplåter hon med vishet,  och har vänlig förmaning på sin tunga.

Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä.

 Hon vakar över ordningen i sitt hus  och äter ej i lättja sitt bröd.

Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen:

 Hennes söner stå upp och prisa henne säll,  hennes man likaså och förkunnar hennes lov:

Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein.

 »Många idoga kvinnor hava funnits,  men du, du övergår dem allasammans.»

Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään.

 Skönhet är förgänglig och fägring en vindfläkt;  men prisas må en hustru som fruktar HERREN.Ords. 11,23.

Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa.

 Må hon få njuta sina gärningars frukt;  hennes verk skola prisa henne i portarna.