Job 30

Nyt minun nuorempani nauravat minua, joiden isiä en minä olisi pannut minun laumani koirain sekaan;

Men koulye a, moun ki pi jenn pase m' yo ap pase m' nan rizib. Papa yo se moun mwen pa t' pran pou anyen, moun mwen pa ta menm mete ak chen m' pou gade mouton.

Joiden voiman minä tyhjänä pidin, jotka ei ijällisiksi tulleet;

Epitou, yo te twò fèb pou fè anyen pou mwen. Se te yon bann gason san kouraj.

Ne jotka nälän ja tuskan tähden pakenivat erinänsä korpeen, äsken turmeltuneet ja köyhtyneet,

Mizè ak grangou te fini ak yo. Lannwit se grenn bwa yo te konn al souse nan savann kote moun pa rete.

Jotka nukulaisia repivät pensasten ympäri; ja katajan juuret olivat heidän ruokansa:

Yo pran fèy raje pou yo manje. Ata rasin bayawonn pase.

He ajettiin ulos, ja huudettiin heitä vastaan niinkuin varasta.

Kote yo pase moun mete yo deyò, yo rele bare dèyè yo tankou vòlè.

He asuivat kauhiain ojain tykönä maan luolissa ja vuorten rotkoissa.

Yo te blije al rete nan twou wòch, nan twou tè sou bò ravin yo.

Pensasten keskellä he huusivat, ja ohdakkein sekaan he kokosivat itsensä,

Y'ap rele tankou bèt mawon nan raje a. Yo fè pil sou pil nan savann lan.

Turhain ja hyljättyin ihmisten lapset, jotka halvimmat olivat maan päällä.

Se te yon bann sanzave ki pa t' menm gen non. Yo te mete yo deyò nan peyi a.

Ja nyt minä olen heidän lauluksensa tullut, ja minun täytyy heidän juttunansa olla.

Koulye a, y'ap fè chante sou mwen. Y'ap bay istwa sou do m'.

He kauhistavat minua, ja erkanevat kauvas minusta; ja ei he häpee sylkeä minun kasvoilleni.

Yo pè pwoche bò kote m' pou m' pa sal yo. Yo menm krache nan figi m'.

Sillä hän on minun köyteni päästänyt, ja on nöyryyttänyt minun: He ovat suitset minun edestäni heittäneet pois.

Paske Bondye kraze kouraj mwen, li lage m' atè, kifè, mapou tonbe, kabrit manje fèy li.

Oikialle puolelle nousivat nuorukaiset: He lykkäsivät pois minun jalkani, ja tekivät tien minua kohden, hukuttaaksensa minua.

Bann moun sa yo leve dèyè m', y'ap fè m' kouri. Yo lage dèyè m' pou yo pran m'.

He ovat kukistaneet minun polkuni: se oli huokia heille minua vahingoittaa, ilman kenenkään avuta.

Yo sènen m' toupatou pou yo ka fini avè m'. Pa gen pesonn pou di yo pa fè sa.

He ovat tulleet sisälle niinkuin suurten rakoin lävitse, ja ovat sekaseuraisin karaneet sisälle.

Yo pase nan fant barikad, yo tonbe sou mwen. Yo pilonnen m' anba pye yo.

Pelko on kääntynyt minua vastaan, ja niinkuin tuuli vainonnut minun kunniaani, ja niinkuin pilvi, on minun autuuteni mennyt ohitse.

Yon sèl latranblad pran mwen. Tankou yon kout van li kraze kouraj mwen. Tankou yon nwaj k'ap pase, tout byen m' yo disparèt.

Mutta nyt kääntää minun sieluni itsensä minua vastaan, ja minun murhepäiväni ovat minun käsittäneet.

Koulye a, mwen prèt pou m' mouri. Lafliksyon ap fini avè m'.

Yöllä minun luuni lävistettiin kaikin paikoin lävitse, ja minun suoneni ei saa lepoa.

Lannwit, tout zo nan kò m' ap fè m' mal. Doulè ap manje m' anndan san rete.

Suuren voiman kautta minun vaatteeni muutetaan, ja hän on vyöttänyt minun niinkuin hameeni pään lävellä.

Bondye ponyen m' nan kòlèt, l'ap chifonnen tout rad sou mwen.

Minä sotkutaan lokaan, ja verrataan tomuun ja tuhkaan.

Li voye m' jete nan labou. Mwen pa pi bon pase pousyè tè ak sann dife.

Jos minä hudan sinun tykös, niin et sinä vastaa minua: jos minä käyn edes, niin et sinä minusta tietävinäs ole.

Mwen rele nan pye ou, Bondye! Ou pa reponn mwen. Mwen kanpe devan ou, ou pa okipe m' menm.

Sinä olet muuttunut minulle hirmuiseksi, ja vainoot minua kätes voimalla.

Ou pa menm moun lan ankò. W'ap malmennen m'. Ou soti pou pèsekite m' ak tout fòs ou.

Sinä nostat minun tuuleen, ja annat minun ajaa sen päällä, ja sulaat minun voimallisesti.

Ou fè van pote m' ale. M'ap vole tankou pay. Ou voye yon van tanpèt boulvèse m'.

Sillä minä tiedän, ettäs annat minun kuolemaan, joka on se huone, joka kaikille eläville on asetettu.

Wi, mwen konnen byen pwòp w'ap mennen m' pou m' al mouri, pou m' al sibi sò k'ap tann tout moun lan.

Ei hän kuitenkaan ojenna kättänsä luutarhaan, eikä he huuda kadotuksestansa.

Poukisa w'ap atake yon moun ki tou fin mouri, yon moun ki pa ka fè anyen ankò pase mande padon?

Minä itkin kovana aikana, ja minun sieluni armahti köyhää.

Eske mwen pa t' nan lapenn ansanm ak moun ki te nan mizè? Eske kè m' pa t' fè m' mal pou moun ki pa t' gen anyen menm yo?

Minä odotin hyvää, ja paha tuli: minä odotin valkeutta, ja pimeys tuli.

Mwen t'ap tann kontantman, se malè ki vini. Mwen t'ap tann limyè, se fènwa ki kouvri m'.

Minun sisällykseni kiehuvat lakkaamatta: Murheen aika on minun ennättänyt.

Tout zantray mwen ap bouyi san rete. Chak jou m'ap soufri pi rèd.

Minä käyn mustettuna, ehkei aurinko minua ruskoittanut: minä nousen kansan seassa ja huudan.

M'ap mache kagou, san pesonn pou konsole m'. Mwen kanpe nan mitan tout moun, m'ap mande sekou.

Minä olen kärmetten veli, strutsilinnun poikain kumppani.

Vwa mwen tankou vwa koukou. Mwen rele tankou frize.

Minun nahkani minun päälläni on mustettunut, ja minun luuni ovat helteestä palaneet.

Po m' vin tou nwa, l'ap dekale. Lafyèb ap manje m' nan zo.

Minun kanteleeni on muuttunut valitukseksi, ja minun huiluni itkuksi.

Lontan se mizik gita ak fif ase ki te nan zòrèy mwen. Men, koulye a, se plenn, se kriye ase m'ap tande.