Psalms 102

Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!

Prière d'un malheureux, lorsqu'il est abattu et qu'il répand sa plainte devant l'Eternel. Eternel, écoute ma prière, Et que mon cri parvienne jusqu'à toi!

Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.

Ne me cache pas ta face au jour de ma détresse! Incline vers moi ton oreille quand je crie! Hâte-toi de m'exaucer!

Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.

Car mes jours s'évanouissent en fumée, Et mes os sont enflammés comme un tison.

Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.

Mon coeur est frappé et se dessèche comme l'herbe; J'oublie même de manger mon pain.

Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.

Mes gémissements sont tels Que mes os s'attachent à ma chair.

Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.

Je ressemble au pélican du désert, Je suis comme le chat-huant des ruines;

Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.

Je n'ai plus de sommeil, et je suis Comme l'oiseau solitaire sur un toit.

Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.

Chaque jour mes ennemis m'outragent, Et c'est par moi que jurent mes adversaires en fureur.

Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,

Je mange la poussière au lieu de pain, Et je mêle des larmes à ma boisson,

Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.

A cause de ta colère et de ta fureur; Car tu m'as soulevé et jeté au loin.

Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.

Mes jours sont comme l'ombre à son déclin, Et je me dessèche comme l'herbe.

Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.

Mais toi, Eternel! tu règnes à perpétuité, Et ta mémoire dure de génération en génération.

Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.

Tu te lèveras, tu auras pitié de Sion; Car le temps d'avoir pitié d'elle, Le temps fixé est à son terme;

Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,

Car tes serviteurs en aiment les pierres, Ils en chérissent la poussière.

Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.

Alors les nations craindront le nom de l'Eternel, Et tous les rois de la terre ta gloire.

Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.

Oui, l'Eternel rebâtira Sion, Il se montrera dans sa gloire.

Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.

Il est attentif à la prière du misérable, Il ne dédaigne pas sa prière.

Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.

Que cela soit écrit pour la génération future, Et que le peuple qui sera créé célèbre l'Eternel!

Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,

Car il regarde du lieu élevé de sa sainteté; Du haut des cieux l'Eternel regarde sur la terre,

Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;

Pour écouter les gémissements des captifs, Pour délivrer ceux qui vont périr,

Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,

Afin qu'ils publient dans Sion le nom de l'Eternel, Et ses louanges dans Jérusalem,

Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.

Quand tous les peuples s'assembleront, Et tous les royaumes, pour servir l'Eternel.

Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.

Il a brisé ma force dans la route, Il a abrégé mes jours.

Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.

Je dis: Mon Dieu, ne m'enlève pas au milieu de mes jours, Toi, dont les années durent éternellement!

Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.

Tu as anciennement fondé la terre, Et les cieux sont l'ouvrage de tes mains.

Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.

Ils périront, mais tu subsisteras; Ils s'useront tous comme un vêtement; Tu les changeras comme un habit, et ils seront changés.

Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.

Mais toi, tu restes le même, Et tes années ne finiront point.

Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.

Les fils de tes serviteurs habiteront leur pays, Et leur postérité s'affermira devant toi.