Proverbs 31

Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti:
Slova proroctví Lemuele krále, kterýmž vyučovala jej matka jeho.
Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani!
Co dím, synu můj, co, synu života mého? Co, řku, dím, synu slibů mých?
Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat.
Nedávej ženám síly své, ani cest svých těm, kteréž k zahynutí přivodí krále.
Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia,
Ne králům, ó Lemueli, ne králům náleží píti víno, a ne pánům žádost nápoje opojného,
Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa.
Aby pije, nezapomněl na ustanovení, a nezměnil pře všech lidí ssoužených.
Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,
Dejte nápoj opojný hynoucímu, a víno těm, kteříž jsou truchlivého ducha,
Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä.
Ať se napije, a zapomene na chudobu svou, a na trápení své nezpomíná více.
Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa.
Otevři ústa svá za němého, v při všech oddaných k smrti,
Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä.
Otevři, řku, ústa svá, suď spravedlivě, a veď při chudého a nuzného.
Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt:
Ženu statečnou kdo nalezne? Nebo daleko nad perly cena její.
Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä.
Dověřuje se jí srdce muže jejího; nebo tu kořistí nebude nedostatku.
Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.
Dobře činí jemu a ne zle, po všecky dny života svého.
Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä.
Hledá pilně vlny a lnu, a dělá šťastně rukama svýma.
Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.
Jest podobná lodi kupecké, zdaleka přiváží pokrm svůj.
Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa.
Kterážto velmi ráno vstávajíc, dává pokrm čeledi své, a podíl náležitý děvkám svým.
Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä.
Rozsuzuje pole, a ujímá je; z výdělku rukou svých štěpuje i vinici.
Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa.
Přepasuje silou bedra svá, a zsiluje ramena svá.
Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä.
Zakouší, jak jest užitečné zaměstknání její; ani v noci nehasne svíce její.
Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen.
Rukama svýma sahá k kuželi, a prsty svými drží vřeteno.
Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville.
Ruku svou otvírá chudému, a ruce své vztahuje k nuznému.
Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet.
Nebojí se za čeled svou v čas sněhu; nebo všecka čeled její obláčí se v roucho dvojnásobní.
Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa.
Koberce dělá sobě z kmentu, a z zlatohlavu jest oděv její.
Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä.
Patrný jest v branách manžel její, když sedá s staršími země.
Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle.
Plátno drahé dělá, a prodává; též i pasy prodává kupci.
Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle.
Síla a krása oděv její, nestará se o časy potomní.
Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi.
Ústa svá otvírá k moudrosti, a naučení dobrotivosti v jazyku jejím.
Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä.
Spatřuje obcování čeledi své, a chleba zahálky nejí.
Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen:
Povstanouce synové její, blahoslaví ji; manžel její také chválí ji,
Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein.
Říkaje: Mnohé ženy statečně sobě počínaly, ty pak převyšuješ je všecky.
Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään.
Oklamavatelná jest příjemnost a marná krása; žena, kteráž se bojí Hospodina, tať chválena bude.
Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa.
Dejtež takové z ovoce rukou jejích, a nechať ji chválí v branách skutkové její.