Job 3

Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.

Napokon otvori Job usta i prokle dan svoj;

Ja Job vastasi ja sanoi:

poče svoju besjedu i reče:

Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.

"O, ne bilo dana kad sam se rodio i noći što javi: 'Začeo se dječak!'

Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.

U crnu tminu dan taj nek se prometne! S visina se njega Bog ne spominjao, svjetlost sunčeva ne svijetlila mu više!

Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.

Mrak i sjena smrtna o nj se otimali, posvema ga tmina gusta prekrila, pomrčine dnevne stravom ga morile!

Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.

O, da bi ga tama svega presvojila, nek' se ne dodaje danima godine, nek' ne ulazi u brojenje mjeseci!

Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.

A noć ona bila žalosna dovijeka, ne čulo se u njoj radosno klicanje!

Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.

Prokleli je oni štono dan proklinju i Levijatana probudit' su kadri!

Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,

Pomrčale zvijezde njezina svanuća, zaludu se ona vidjelu nadala, i zorinih vjeđa ne gledala nigda!

Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.

Što mi od utrobe ne zatvori vrata da sakrije muku od mojih očiju!

Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?

Što nisam mrtav od krila materina, što ne izdahnuh izlazeć' iz utrobe?

Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?

Čemu su me dva koljena prihvatila i dojke dvije da me nejaka podoje?

Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.

U miru bih vječnom počivao sada, spavao bih, pokoj svoj bih uživao

Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;

s kraljevima i savjetnicima zemlje koji su sebi pogradili grobnice,

Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;

ili s knezovima, zlatom bogatima, što su kuće svoje srebrom napunili.

Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.

Ne bih bio - k'o nedonošče zakopano, k'o novorođenče što svjetla ne vidje.

Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;

Zlikovci se više ne obijeste ondje, iznemogli tamo nalaze počinka.

Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;

Sužnjeve na miru tamo ostavljaju: ne slušaju više poviku stražara.

Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:

Malen ondje leži zajedno s velikim, rob je slobodan od gospodara svoga.

Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?

Čemu darovati svjetlo nesretniku i život ljudima zagorčene duše

Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?

koji smrt ištu, a ona ne dolazi, i kao za blagom za njome kopaju?

Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?

Grobnom bi se humku oni radovali, klicali od sreće kad bi grob svoj našli.

Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?

Što će to čovjeku kom je put sakriven, koga je Bog sa svih strana zapriječio?

Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,

Zato videć' hranu, uzdahnuti moram, k'o voda se moji razlijevaju krici.

Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.

Obistinjuje se moje strahovanje, snalazi me, evo, čega god se bojah.

Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.

Pokoja ni mira meni više nema, u mukama mojim nikad mi počinka."