Proverbs 13

Saĝa filo lernas de la patro; Sed mokanto ne aŭskultas moralinstruon.
Viisas poika ottaa isänsä kurituksen, mutta pilkkaaja ei tottele rangaistusta.
La frukto de la buŝo donas al homo bonan manĝon; Sed la deziro de krimuloj estas perforto.
Suunsa hedelmästä kukin nautitsee hyvää, vaan jumalattomain sielu vääryyttä.
Kiu gardas sian buŝon, tiu gardas sian animon; Kiu tro malfermas sian buŝon, tiu pereas.
Joka suunsa hallitsee, hän saa elää; vaan joka suunsa toimettomasti avajaa, se tulee hämmästykseen.
La animo de maldiligentulo deziras, kaj ne ricevas; Sed la animo de diligentuloj satiĝas.
Laiska pyytää ja ei saa, mutta viriät saavat yltäkylläisesti.
Vorton malveran virtulo malamas; Sed malvirtulo agas abomene kaj venas al honto.
Vanhurskas vihaa valhetta, mutta jumalatoin häpäisee ja pilkkaa itsiänsä.
La virto gardas tiun, kiu iras ĝustan vojon; Sed la malvirto pereigas pekulon.
Vanhurskaus varjelee nuhteettoman, mutta jumalatoin meno kukistaa syntisen.
Unu ŝajnigas sin riĉa, havante nenion; Alia ŝajnigas sin malriĉa, havante grandan riĉecon.
Moni on köyhä suuressa rikkaudessa, ja moni rikas köyhyydessänsä.
Per sia riĉeco homo savas sian animon; Sed malriĉulo ne aŭskultas atentigon.
Rikkaudellansa taitaa joku lunastaa henkensä; mutta joka köyhä on, ei hän kuule kuritusta.
La lumo de virtuloj brilegas; Sed la lumilo de malvirtuloj estingiĝos.
Vanhurskasten valkeus tekee iloiseksi, vaan jumalattomain kynttilä sammuu.
Nur de malhumileco venas malpaco; Sed la akceptantaj konsilojn havas saĝon.
Ylpeiden seassa on aina riita, mutta viisaus saattaa ihmisen toimelliseksi.
Riĉeco rapide akirita malgrandiĝas; Sed kion oni kolektas per laboro, tio multiĝas.
Rikkaus vähenee tuhlatessa, vaan koossa pitäin se enenee.
Espero prokrastata dolorigas la koron; Sed plenumita deziro estas arbo de vivo.
Viivytetty toivo vaivaa sydäntä; vaan kuin se tulee, jota hän toivoo, se on elämän puu.
Kiu malŝatas diron, tiu malutilas al si mem; Sed respektanta ordonon estos rekompencita.
Joka sanan katsoo ylön, hän turmelee itsensä; mutta joka käskyä pelkää, hän rauhassa vaeltaa.
Instruo de saĝulo estas fonto de vivo, Por evitigi la retojn de la morto.
Viisaan oppi on elämän lähde, Välttämään kuoleman paulaa.
Bona prudento plaĉigas; Sed la vojo de perfiduloj estas malglata.
Hyvä neuvo on otollinen; vaan ylönkatsojain tie on kova.
Ĉiu prudentulo agas konscie; Sed malsaĝulo elmontras malsaĝecon.
Viisas tekee kaiken toimellisesti, vaan hullu ilmoittaa tyhmyyden.
Malbona sendito falas en malfeliĉon; Sed sendito fidela sanigas.
Jumalatoin sanansaattaja lankee onnettomuuteen, vaan totinen lähetys on terveellinen.
Malriĉa kaj hontigata estos tiu, kiu forpuŝas instruon; Sed kiu observas instruon, tiu estos estimata.
Joka kurituksen hylkää, hänellä on köyhyys ja häpiä; vaan joka antaa itsensä rangaista, hän tulee kunniaan.
Deziro plenumita estas agrabla por la animo; Sed malagrable por la malsaĝuloj estas deturni sin de malbono.
Kun toivo tulee täytetyksi, niin sydän iloitsee; mutta joka pahuutta välttää; on hulluille kauhistukseksi.
Kiu iras kun saĝuloj, tiu estos saĝa; Sed kamarado de malsaĝuloj suferos doloron.
Joka viisasten kanssa käyskentelee, hän tulee viisaaksi; vaan joka hulluin kumppani on, hän tulee vahinkoon.
Pekulojn persekutas malbono; Sed virtulojn rekompencas bono.
Pahuus noudattaa syntisiä, mutta vanhurskaille kostetaan hyvyydellä.
Bonulo heredigas la nepojn; Kaj por virtulo konserviĝas la havo de pekulo.
Hyvällä on perilliset lasten lapsissa; vaan syntisen tavara vanhurskaalle säästetään.
Multe da manĝaĵo estas sur la kampo de malriĉuloj; Sed multaj pereas pro manko de justeco.
Paljo ruokaa on köyhän kynnössä; vaan jotka vääryyttä tekevät, ne hukkuvat.
Kiu ŝparas sian vergon, tiu malamas sian filon; Sed kiu lin amas, tiu baldaŭ lin punas.
Joka vitsaansa säästää, hän vihaa lastansa; vaan joka häntä rakastaa, hän aikanansa sitä kurittaa.
Virtulo manĝas, por satigi sian animon; Sed la ventro de malvirtuloj havas mankon.
Vanhurskas syö, että hänen sielunsa ravittaisiin; vaan jumalattomain vatsa on tyytymätöin.