Proverbs 31

Kong Lemuel af Massas Ord; som hans Moder tugtede ham med.

Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti:

Hvad, Lemuel, min Søn, min førstefødte, hvad skal jeg sige dig, hvad, mit Moderlivs Søn, hvad, mine Løfters Søn?

Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani!

Giv ikke din Kraft til Kvinder, din Kærlighed til dem, der ødelægger Konger.

Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat.

Det klæder ej Konger, Lemuel, det klæder ej Konger at drikke Vin eller Fyrster at kræve stærke Drikke,

Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia,

at de ikke skal drikke og glemme Vedtægt og bøje Retten for alle arme.

Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa.

Giv den segnende stærke Drikke, og giv den mismodige Vin;

Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,

lad ham drikke og glemme sin Fattigdom, ej mer ihukomme sin Møje.

Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä.

Luk Munden op for den stumme, for alle lidendes Sag;

Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa.

luk Munden op og døm retfærdigt, skaf den arme og fattige Ret!

Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä.

Hvo finder en duelig Hustru? Hendes Værd står langt over Perlers.

Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt:

Hendes Husbonds Hjerte stoler på hende, på Vinding skorter det ikke.

Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä.

Hun gør ham godt og intet ondt alle sine Levedage.

Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.

Hun sørger for Uld og Hør, hun bruger sine Hænder med Lyst.

Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä.

Hun er som en Købmands Skibe, sin Føde henter hun langvejs fra.

Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.

Endnu før Dag står hun op og giver Huset Mad, sine Piger deres tilmålte Del.

Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa.

Hun tænker på en Mark og får den, hun planter en Vingård, for hvad hun har tjent.

Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä.

Hun bælter sin Hofte med Kraft, lægger Styrke i sine Arme.

Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa.

Hun skønner, hendes Husholdning lykkes, hendes Lampe går ikke ud om Natten.

Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä.

Hun rækker sine Hænder mod Rokken, Fingrene tager om Tenen.

Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen.

Hun rækker sin Hånd til den arme, rækker Armene ud til den fattige.

Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville.

Af Sne har hun intet at frygte for sit Hus, thi hele hendes Hus er klædt i Skarlagen.

Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet.

Tæpper laver hun sig, hun er klædt i Byssus og Purpur.

Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa.

Hendes Husbond er kendt i Portene, når han sidder blandt Landets Ældste.

Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä.

Hun væver Linned til Salg og sælger Bælter til Kræmmeren.

Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle.

Klædt i Styrke og Hæder går hun Morgendagen i Møde med Smil.

Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle.

Hun åbner Munden med Visdom, med mild Vejledning på Tungen.

Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi.

Hun våger over Husets Gænge og spiser ej Ladheds Brød.

Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä.

Hendes Sønner står frem og giver hende Pris, hendes Husbond synger hendes Lov:

Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen:

"Mange duelige Kvinder findes, men du står over dem alle!"

Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein.

Ynde er Svig og Skønhed Skin; en Kvinde, som frygter HERREN, skal roses.

Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään.

Lad hende få sine Hænders Frugt, hendes Gerninger synger hendes Lov i Portene.

Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa.