Proverbs 17

Bedre en tør Bid Brød med fred end Huset fuldt af Sul med Trætte.

Kuiva pala, siinä jossa rauha on, on parempi kuin huone teurasta täynnä riidassa.

Klog Træl bliver Herre over dårlig Søn og får lod og del mellem brødre.

Toimellinen palvelia hallitsee häpiällisiä lapsia, ja hän jakaa perintöä veljein välillä.

Digel til Sølv og Ovn til Guld, men den, der prøver Hjerter, er HERREN.

Niinkuin tuli koettelee hopian ja ahjo kullan, niin Herra tutkistelee sydämet.

Den onde hører på onde Læber, Løgneren lytter til giftige Tunger.

Paha ottaa pahoista suista vaarin, ja petollinen kuuntelee mielellänsä vahingollista kieltä.

Hvo Fattigmand spotter, håner hans Skaber, den skadefro slipper ikke for Straf.

Joka köyhää syljeskelee, se häpäisee Luojaansa; ja joka iloitsee toisen vahingosta, ei pääse rankaisematta.

De gamles Krone er Børnebørn, Sønners Stolthed er Fædre.

vanhain kruunu ovat lasten lapset, ja lasten kunnia ovat heidän isänsä.

Ypperlig Tale er ej for en Dåre, end mindre da Løgnfor den, som er ædel.

Ei sovi tyhmäin puhua korkeista asioista, paljoa vähemmin päämiehen valhetella.

Som en Troldsten er Gave i Giverens Øjne; hvorhen den end vender sig, gør den sin Virkning.

Jolla vara on lahja antaa, se on niinkuin kallis kivi: kuhunka hän itsensä kääntää, niin hän viisaana pidetään.

Den, der dølger en Synd, søger Venskab, men den, der ripper op i en Sag, skiller Venner.

Joka syntiä peittää, se saattaa itsellensä ystävyyden; vaan joka asian ilmoittaa, se saattaa ruhtinaat eripuraisiksi.

Bedre virker Skænd på forstandig end hundrede Slag på en Tåbe.

Sanat vaikuttavat enemmän toimellisen tykönä, kuin sata haavaa tyhmän tykönä.

Den onde har kun Genstridigbed for, men et skånselsløst Bud er udsendt imod ham.

Niskuri tosin etsii vahinkoa, vaan julma enkeli lähetetään häntä vastaan.

Man kan møde en Bjørn, hvis Unger er taget, men ikke en Tåbe udi hans Dårskab.

Parempi on kohdata karhua, jolta pojat ovat otetut pois, kuin hullua hulluudessansa.

Den, der gengælder godt med ondt, fra hans Hus skal Vanheld ej vige.

Joka kostaa hyvän pahalla, ei hänen huoneestansa pidä pahuus luopuman.

At yppe Strid er at åbne for Vand, hold derfor inde, før Strid bryder løs.

Riidan alku on niinkuin vewsi, joka itsensä leikkaa ulos: lakkaa riidasta ennenkuin sinä siihen sekaannut.

At frikende skyldig og dømme uskyldig, begge Dele er HERREN en Gru.

Joka jumalattoman hurskaaksi sanoo, ja joka vanhurskaan soimaa jumalattomaksi, ne molemmat ovat Herralle kauhistus.

Hvad hjælper Penge i Tåbens Hånd til at købe ham Visdom, når Viddet mangler?

Mitä tyhmä tekee kädessänsä rahalla, ettei hänellä ole sydäntä ostaa viisautta?

Ven viser Kærlighed når som helst, Broder fødes til Hjælp i Nød.

Ystävä rakastaa ainian, ja veli tulee julki hädässä.

Mand uden Vid giver Håndslag og går i Borgen for Næsten.

Se on tyhmä ihminen, joka kätensä taritsee, ja takaa lähimmäisensä.

Ven af Kiv er Ven af Synd; at højne sin Dør er at attrå Fald.

Joka toraa rakastaa, se rakastaa syntiä; ja joka ovensa korottaa, se etsii onnettomuutta.

Ej finder man Lykke, når Hjertet er vrangt, man falder i Våde, når Tungen er falsk.

Häijy sydän ei löydä mitään hyvää; ja jolla paha kieli on, se lankee onnettomuuteen.

Den, der avler en Tåbe, får Sorg, Dårens Fader er ikke glad.

Joka tyhmän synnyttää, hänellä on murhe, ja tyhmän isällä ei ole iloa.

Glad Hjerte er godt for Legemet, nedslået Sind suger Marv af Benene.

Iloinen sydän tekee elämän suloiseksi, vaan surullinen sydän kaivaa luut.

Den gudløse tager Gave i Løn for at bøje Rettens Gænge.

Jumalatoin ottaa mielellänsä salaisesti lahjoja, mutkataksensa lain teitä.

Visdom står den forstandige for Øje, Tåbens Blik er ved Jordens Ende.

Toimellinen mies laittaa itsensä viisaasti, vaan tyhmä heittelee silmiänsä sinne ja tänne.

Tåbelig Søn er sin Faders Sorg, Kvide for hende, som fødte ham.

Hullu popika on isänsä suru, ja äidillensä murhe, joka hänen synnyttänyt on.

At straffe den, der har Ret, er ilde, værre endnu at slå de ædle.

Ei ole se hyvä, että vanhurskalle tehdään väärin, taikka että sitä ruhtinasta lyödään, joka oikein tuomitsee.

Den, som har Kundskab tøjler sin Tale, Mand med Forstand er koldblodig.

Toimellinen mies taitaa puheensa tallella pitää, ja taitava mies on kallis sielu.

Selv Dåren, der tier, gælder for viis, forstandig er den, der lukker sine Læber.

Jos tyhmä vaiti olis, niin hän viisaaksi luettaisiin, ja toimelliseksi, jos hän suunsa pitäis kiinni.