Proverbs 1

Ordsprog af Salomo, Davids Søn, Israels Konge.

Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;

Af dem skal man lære Visdom forstandig Tale,

Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,

tage mod Tugt, som gør klog, mod Retfærdighed, Ret og Retsind;

Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;

de skal give tankeløse Klogskab, ungdommen Kundskab og Kløgt;

Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.

den vise høre og øge sin Viden, den forstandige vinde sig Levekunst;

Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,

de skal lære at tyde Ordsprog og Billeder, de vises Ord og Gåder.

Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.

HERRENs Frygt er Kundskabs begyndelse, Dårer ringeagter Visdom og Tugt.

Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.

Hør, min Søn, på din Faders Tugt, opgiv ikke din Moders Belæring.

Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!

thi begge er en yndig Krans til dit Hoved og Kæder til din Hals.

Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.

Min Søn, sig nej, når Syndere lokker!

Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.

Siger de: "Kom med, lad os lure på den fromme, lægge Baghold for sagesløs, skyldfri Mand!

Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;

Som Dødsriget sluger vi dem levende, med Hud og Hår, som for de i Graven.

Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme;

Vi vinder os Gods og Guld, vi fylder vore Huse med Rov.

Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;

Gør fælles Sag med os; vi har alle fælles Pung!"

Koettele meidän kanssamme : meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:

- min Søn, gå da ikke med dem, hold din Fod fra deres Sti;

Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.

thi deres Fødder løber efter ondt, de haster for at udgyde Blod.

Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.

Thi det er unyttigt at udspænde Garnet for alle Fugles Øjne;

Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.

de lurer på eget Blod, lægger Baghold for eget Liv.

Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.

Så går det enhver, der attrår Rov, det tager sin Herres Liv.

Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.

Visdommen råber på Gaden, på Torvene løfter den Røsten;

Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.

oppe på Murene kalder den, tager til Orde i Byen ved Portindgangene:

Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:

Hvor længe vil I tankeløse elske Tankeløshed, Spotterne finde deres Glæde i Spot og Dårerne hade kundskab?

Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?

Vend eder til min Revselse! Se, jeg lader min Ånd udvælde for eder, jeg kundgør eder mine Ord:

Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;

Fordi jeg råbte og I stod imod, jeg vinked og ingen ænsed det,

Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,

men I lod hånt om alt mit Råd og tog ikke min Revselse til jer,

Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;

derfor ler jeg ved eders Ulykke, spotter, når det, I frygter, kommer,

Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,

når det, I frygter, kommer som Uvejr, når eders Ulykke kommer som Storm, når Trængsel og Nød kommer over jer.

Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.

Da svarer jeg ej, når de kalder, de søger mig uden at finde,

Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.

fordi de hadede Kundskab og ikke valgte HERRENs Frygt;

Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,

mit Råd tog de ikke til sig, men lod hånt om al min Revselse.

Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;

Frugt af deres Færd skal de nyde og mættes med egne Råd;

Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.

thi tankeløses Egensind bliver deres Død, Tåbers Sorgløshed bliver deres Undergang;

Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.

men den, der adlyder mig, bor trygt, sikret mod Ulykkens Rædsel.

Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.