Job 5

Råb kun! Giver nogen dig Svar? Og til hvem af de Hellige vender du dig?

Nimitä siis, jos joku on, joka kanssas todistaa, ja kenen tykö pyhistä sinä itses käännät?

Thi Dårens Harme koster ham Livet, Tåbens Vrede bliver hans Død.

Mutta tyhmän tappaa viha, ja taitamattoman kuolettaa kiivaus.

Selv har jeg set en Dåre rykkes op, hans Bolig rådne brat;

Minä näin tyhmän juurtuneen, ja kirosin kohta hänen huonettansa.

hans Sønner var uden Hjælp, trådtes ned i Porten, ingen reddede dem;

Hänen lapsensa pitää oleman kaukana terveydestä; ja pitää rikki murrettaman portissa, kussa ei yhtään auttajaa ole.

sultne åd deres Høst, de tog den, selv mellem Torne, og tørstige drak deres Mælk.

Hänen elonsa pitää isoovaisen syömän, ja orjantappuroista sen ottaman; ja hänen kalunsa pitää ryövärien nielemän.

Thi Vanheld vokser ej op af Støvet, Kvide spirer ej frem af Jorden,

Sillä ei vaiva käy ylös tomusta; ja onnettomuus ei kasva maasta.

men Mennesket avler Kvide, og Gnisterne flyver til Vejrs.

Vaan ihminen syntyy onnettomuuteen; niinkuin kuumain hiilten kipinät sinkoilevat ylöskäsin.

Nej, jeg vilde søge til Gud og lægge min Sag for ham,

Kuitenkin tahdon minä Jumalasta tutkistella: Jumalasta minä tahdon puhua,

som øver ufattelig Vælde og Undere uden Tal,

Joka voimallisia töitä tekee, joita ei tutkia taideta, ja ihmeitä, joita ei lukea taideta;

som giver Regn på Jorden og nedsender Vand over Marken

Joka antaa sateen maan päälle, ja antaa tulla veden teiden päälle;

for at løfte de bøjede højt, så de sørgende opnår Frelse,

Joka ylentää nöyrät korkeuteen, ja korottaa sorrettuja autuuteen.

han, som krydser de kloges Tanker, så de ikke virker noget, der varer,

Hän tekee kavalain aivoitukset tyhjäksi, ettei heidän kätensä mitään toimittaa taida.

som fanger de vise i deres Kløgt, så de listiges Råd er forhastet;

Hän käsittää taitavat kavaluudessansa, ja pahain neuvo kukistetaan,

i Mørke raver de, selv om Dagen, famler ved Middag, som var det Nat.

Että he päivällä juoksevat pimeydessä, ja koperoitsevat puolipäivänä niinkuin yöllä.

Men han frelser den arme fra Sværdet og fattig af stærkes Hånd,

Ja hän auttaa köyhää miekasta, ja heidän suustansa, ja voimallisten kädestä.

så der bliver Håb for den ringe og Ondskaben lukker sin Mund.

Ja hän on köyhän turva, että vääryys pitäis suunsa kiinni.

Held den Mand, som revses at Gud; ringeagt ej den Almægtiges Tugt!

Katso, autuas on se ihminen, jota Jumala kurittaa; sentähden älä hylkää Kaikkivaltiaan kuritusta.

Thi han sårer, og han forbinder, han slår, og hans Hænder læger.

Sillä hän haavoittaa ja sitoo; hän lyö ja hänen kätensä terveeksi tekee.

Seks Gange redder han dig i Trængsel, syv går Ulykken uden om dig;

Kuudesta murheesta päästää hän sinun; ja seitsemännestä ei tule mitään pahaa sinulle.

han frier dig fra Døden i Hungersnød, i Krig fra Sværdets Vold;

Kalliilla ajalla vapahtaa hän sinun kuolemasta, ja sodassa miekasta.

du er gemt for Tungens Svøbe, har intet at frygte, når Voldsdåd kommer;

Hän peittää sinun kielen ruoskalta; ja ei sinun pidä pelkäämän hävitystä, koska se tulee.

du ler ad Voldsdåd og Hungersnød og frygter ej Jordens vilde dyr;

Hävityksessä ja nälässä sinä naurat; ja et pelkää metsän petoja.

du har Pagt med Markens Sten, har Fred med Markens Vilddyr;

Sillä sinun liittos pitää oleman kivien kanssa kedolla, ja maan pedot pitää sinun kanssas rauhallisesti oleman.

du kender at have dit Telt i Fred, du mønstrer din Bolig, og intet fattes;

Sinä ymmärrät, että sinun majas on rauhassa, ja sinä oleskelet asuinsiassas ilman syntiä.

du kender at have et talrigt Afkom, som Jordens Urter er dine Spirer;

Ja sinä saat ymmärtää, että siemenes on suureksi tuleva, ja vesas niinkuin ruoho maassa.

Graven når du i Ungdomskraft, som Neg føres op, når Tid er inde.

Ja sinä tulet vanhalla ijällä hautaan, niinkuin elositoma ajallansa korjataan.

Se, det har vi gransket, således er det; det har vi hørt, så vid også du det!

Katso, sitä me olemme tutkineet, ja se on niin: kuule sitä, ja tunne sinä myös se hyväkses.