Job 4

Tad prozbori Elifaz Temanac i reče:

Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,

"Možeš li podnijeti da ti progovorim? Ali tko se može uzdržat' od riječi!

Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?

Eto, mnoge ljude ti si poučio, okrijepio si iznemogle mišice;

Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.

riječju svojom klonule si pridizao, ojačavao si koljena klecava.

Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.

A kad tebe stiže, klonuo si duhom, na tebe kad pade, čitav si se smeo!

Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.

Zar pobožnost tvoja nadu ti ne daje, neporočnost tvoja životu ufanje?

Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?

TÓa sjeti se: nevin - propade li kada? Kada su zatrti bili pravednici?

Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?

Iz iskustva zborim: nesrećom tko ore i nevolju sije, nju će i požeti.

Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.

Od daha Božjega oni pogibaju, na gnjevni mu disaj nestaju sa zemlje.

He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.

Rika lavlja, urlik leopardov krše se k'o zubi u lavića.

Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.

Lav ugiba jer mu nesta plijena, rasuli se mladi lavičini.

Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.

Tajna riječ se meni objavila, šapat njen je uho moje čulo.

Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.

Noću, kada snovi duh obuzmu i san dubok kad na ljude pada,

Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,

strah i trepet mene su svladali, kosti moje žestoko se stresle.

Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;

Dah mi neki preko lica prođe, digoše se dlake na mom tijelu.

Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.

Stajao je netko - lica mu ne poznah - ali likom bješe pred očima mojim. Posvuda tišina; uto začuh šapat:

Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:

'Zar je smrtnik koji pred Bogom pravedan? Zar je čovjek čist pred svojim Stvoriteljem?

Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?

Ni slugama svojim više ne vjeruje, i anđele svoje za grijeh okrivljuje -

Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:

kako ne bi onda goste stanova glinenih kojima je temelj u prahu zemaljskom. Gle, kao moljce njih sveudilj satiru:

Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?

od jutra do mraka u prah pretvore, nestaju zasvagda - nitko i ne vidi.

Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.

Iščupan je kolčić njihova šatora, pogibaju skoro, mudrost ne spoznavši.'

Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.