Job 3

Napokon otvori Job usta i prokle dan svoj;

Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.

poče svoju besjedu i reče:

Ja Job vastasi ja sanoi:

"O, ne bilo dana kad sam se rodio i noći što javi: 'Začeo se dječak!'

Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.

U crnu tminu dan taj nek se prometne! S visina se njega Bog ne spominjao, svjetlost sunčeva ne svijetlila mu više!

Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.

Mrak i sjena smrtna o nj se otimali, posvema ga tmina gusta prekrila, pomrčine dnevne stravom ga morile!

Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.

O, da bi ga tama svega presvojila, nek' se ne dodaje danima godine, nek' ne ulazi u brojenje mjeseci!

Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.

A noć ona bila žalosna dovijeka, ne čulo se u njoj radosno klicanje!

Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.

Prokleli je oni štono dan proklinju i Levijatana probudit' su kadri!

Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.

Pomrčale zvijezde njezina svanuća, zaludu se ona vidjelu nadala, i zorinih vjeđa ne gledala nigda!

Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,

Što mi od utrobe ne zatvori vrata da sakrije muku od mojih očiju!

Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.

Što nisam mrtav od krila materina, što ne izdahnuh izlazeć' iz utrobe?

Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?

Čemu su me dva koljena prihvatila i dojke dvije da me nejaka podoje?

Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?

U miru bih vječnom počivao sada, spavao bih, pokoj svoj bih uživao

Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.

s kraljevima i savjetnicima zemlje koji su sebi pogradili grobnice,

Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;

ili s knezovima, zlatom bogatima, što su kuće svoje srebrom napunili.

Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;

Ne bih bio - k'o nedonošče zakopano, k'o novorođenče što svjetla ne vidje.

Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.

Zlikovci se više ne obijeste ondje, iznemogli tamo nalaze počinka.

Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;

Sužnjeve na miru tamo ostavljaju: ne slušaju više poviku stražara.

Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;

Malen ondje leži zajedno s velikim, rob je slobodan od gospodara svoga.

Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:

Čemu darovati svjetlo nesretniku i život ljudima zagorčene duše

Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?

koji smrt ištu, a ona ne dolazi, i kao za blagom za njome kopaju?

Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?

Grobnom bi se humku oni radovali, klicali od sreće kad bi grob svoj našli.

Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?

Što će to čovjeku kom je put sakriven, koga je Bog sa svih strana zapriječio?

Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?

Zato videć' hranu, uzdahnuti moram, k'o voda se moji razlijevaju krici.

Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,

Obistinjuje se moje strahovanje, snalazi me, evo, čega god se bojah.

Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.

Pokoja ni mira meni više nema, u mukama mojim nikad mi počinka."

Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.