Psalms 44

Ey Tanrı, kulaklarımızla duyduk, Atalarımız anlattı bize, Neler yaptığını onların gününde, eski günlerde.

Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.

Elinle ulusları kovdun, Ama atalarımıza yer verdin; Halkları kırdın, Ama atalarımızın yayılmasını sağladın.

Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt.

Onlar ülkeyi kılıçla kazanmadılar, Kendi bilekleriyle zafere ulaşmadılar. Senin sağ elin, bileğin, yüzünün ışığı sayesinde oldu bu; Çünkü sen onları sevdin.

Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin.

Ey Tanrı, kralım sensin, Buyruk ver de Yakup soyu kazansın!

Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.

Senin sayende düşmanlarımızı püskürteceğiz, Senin adınla karşıtlarımızı ezeceğiz.

Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme.

Çünkü ben yayıma güvenmem, Kılıcım da beni kurtarmaz;

Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua.

Ancak sensin bizi düşmanlarımızdan kurtaran, Bizden nefret edenleri utanca boğan.

Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.

Her gün Tanrı’yla övünür, Sonsuza dek adına şükran sunarız. Sela

Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, Sela!

Ne var ki, reddettin bizi, aşağıladın, Artık ordularımızla savaşa çıkmıyorsun.

Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?

Düşman karşısında bizi gerilettin, Bizden tiksinenler bizi soydu.

Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.

Kasaplık koyuna çevirdin bizi, Ulusların arasına dağıttın.

Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.

Yok pahasına sattın halkını, Üstelik satıştan hiçbir şey kazanmadan.

Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut.

Bizi komşularımızın yüzkarası, Çevremizdekilerin eğlencesi, alay konusu ettin.

Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.

Ulusların diline düşürdün bizi, Gülüyor halklar halimize.

Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.

Rezilliğim gün boyu karşımda, Utancımdan yerin dibine geçtim

Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,

Hakaret ve sövgü duya duya, Öç almak isteyen düşman karşısında.

Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.

Bütün bunlar başımıza geldi, Yine de seni unutmadık, Antlaşmana ihanet etmedik,

Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.

Döneklik etmedik, Adımlarımız senin yolundan sapmadı.

Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;

Oysa sen bizi ezdin, ülkemizi çakalların uğrağı ettin, Üstümüzü koyu karanlıkla örttün.

Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.

Eğer Tanrımız’ın adını unutsaydık, Yabancı bir ilaha ellerimizi açsaydık,

Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,

Tanrı bunu ortaya çıkarmaz mıydı? Çünkü O yürekteki gizleri bilir.

Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.

[] Senin uğruna her gün öldürülüyoruz, Kasaplık koyun sayılıyoruz.

Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.

Uyan, ya Rab! Niçin uyuyorsun? Kalk! Sonsuza dek terk etme bizi!

Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.

Niçin yüzünü gizliyorsun? Neden mazlum halimizi, üzerimizdeki baskıyı unutuyorsun?

Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?

Çünkü yere serildik, Bedenimiz toprağa yapıştı.

Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.

Kalk, yardım et bize! Kurtar bizi sevgin uğruna!

Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!