Job 6

Eyüp şöyle yanıtladı:

Niin Job vastasi ja sanoi:

“Keşke üzüntüm tartılabilse, Acım teraziye konabilseydi!

Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,

Denizlerin kumundan ağır gelirdi, Bu yüzden abuk sabuk konuştum.

Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.

Çünkü Her Şeye Gücü Yeten’in okları içimde, Ruhum onların zehirini içiyor, Tanrı’nın dehşetleri karşıma dizildi.

Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.

Otu olan yaban eşeği anırır mı, Yemi olan öküz böğürür mü?

Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?

Tatsız bir şey tuzsuz yenir mi, Yumurta akında tat bulunur mu?

Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?

Böyle yiyeceklere dokunmak istemiyorum, Beni hasta ediyorlar.

Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.

“Keşke dileğim yerine gelse, Tanrı özlediğimi bana verse!

Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!

Kerem edip beni ezse, Elini çabuk tutup yaşam bağımı kesse!

Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;

Yine avunur, Amansız derdime karşın sevinirdim, Çünkü Kutsal Olan’ın sözlerini yadsımadım.

Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.

Gücüm nedir ki, bekleyeyim? Sonum nedir ki, sabredeyim?

Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?

Taş kadar güçlü müyüm, Etim tunçtan mı?

Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?

Çaresiz kalınca Kendimi kurtaracak gücüm mü olur?

Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.

“Kederli insana dost sevgisi gerekir, Her Şeye Gücü Yeten’den korkmaktan vazgeçse bile.

Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.

Kardeşlerim kuru bir dere gibi beni aldattı; Hani gürül gürül akan dereler vardır,

Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,

Eriyen buzlarla taşan, Kar sularıyla beslenen,

Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.

Ama kurak mevsimde akmayan, Sıcakta yataklarında tükenen dereler... İşte öyle aldattılar beni.

Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.

O dereler için kervanlar yolundan sapar, Çöle çıkıp yok olurlar. Tema’nın kervanları su arar, Saba’dan gelen yolcular umutla bakar.

Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.

O dereler için kervanlar yolundan sapar, Çöle çıkıp yok olurlar. Tema’nın kervanları su arar, Saba’dan gelen yolcular umutla bakar.

He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.

Ama oraya varınca umut bağladıkları için utanır, Hayal kırıklığına uğrarlar.

Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.

Artık siz de bir hiç oldunuz, Dehşete kapılıp korkuyorsunuz.

Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.

‘Benim için bir şey verin’ Ya da, ‘Rüşvet verip Beni düşmanın elinden kurtarın, Acımasızların elinden alın’ dedim mi?

Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?

‘Benim için bir şey verin’ Ya da, ‘Rüşvet verip Beni düşmanın elinden kurtarın, Acımasızların elinden alın’ dedim mi?

Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?

“Bana öğretin, susayım, Yanlışımı gösterin.

Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.

Doğru söz acıdır! Ama tartışmalarınız neyi kanıtlıyor?

Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?

Sözlerimi düzeltmek mi istiyorsunuz? Çaresizin sözlerini boş laf mı sayıyorsunuz?

Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.

Öksüzün üzerine kura çeker, Arkadaşınızın üzerine pazarlık ederdiniz.

Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.

“Şimdi lütfedip bana bakın, Yüzünüze karşı yalan söyleyecek değilim ya.

Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.

Bırakın artık, haksızlık etmeyin, Bir daha düşünün, davamda haklıyım.

Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.

Ağzımdan haksız bir söz çıkıyor mu, Damağım kötü niyeti ayırt edemiyor mu?

Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?