Job 5

“Haydi çağır, seni yanıtlayan çıkacak mı? Meleklerin hangisine yöneleceksin?

Nimitä siis, jos joku on, joka kanssas todistaa, ja kenen tykö pyhistä sinä itses käännät?

Aptalı üzüntü öldürür, Budalayı kıskançlık bitirir.

Mutta tyhmän tappaa viha, ja taitamattoman kuolettaa kiivaus.

Ben aptalın kök saldığını görünce, Hemen yurduna lanet ettim.

Minä näin tyhmän juurtuneen, ja kirosin kohta hänen huonettansa.

Çocukları güvenlikten uzak, Mahkeme kapısında ezilir, Savunan çıkmaz.

Hänen lapsensa pitää oleman kaukana terveydestä; ja pitää rikki murrettaman portissa, kussa ei yhtään auttajaa ole.

Ürününü açlar yer, Dikenler arasındakini bile toplarlar; Mallarını susamışlar yutmak ister.

Hänen elonsa pitää isoovaisen syömän, ja orjantappuroista sen ottaman; ja hänen kalunsa pitää ryövärien nielemän.

Çünkü dert topraktan çıkmaz, Sıkıntı yerden bitmez.

Sillä ei vaiva käy ylös tomusta; ja onnettomuus ei kasva maasta.

Havaya uçuşan kıvılcımlar gibi Sıkıntı çekmek için doğar insan.

Vaan ihminen syntyy onnettomuuteen; niinkuin kuumain hiilten kipinät sinkoilevat ylöskäsin.

“Oysa ben Tanrı’ya yönelir, Davamı O’na bırakırdım.

Kuitenkin tahdon minä Jumalasta tutkistella: Jumalasta minä tahdon puhua,

Anlayamadığımız büyük işler, Sayısız şaşılası işler yapan O’dur.

Joka voimallisia töitä tekee, joita ei tutkia taideta, ja ihmeitä, joita ei lukea taideta;

Yeryüzüne yağmur yağdırır, Tarlalara sular gönderir.

Joka antaa sateen maan päälle, ja antaa tulla veden teiden päälle;

Düşkünleri yükseltir, Yaslıları esenliğe çıkarır.

Joka ylentää nöyrät korkeuteen, ja korottaa sorrettuja autuuteen.

Kurnazların oyununu bozar, Düzenlerini gerçekleştiremesinler diye.

Hän tekee kavalain aivoitukset tyhjäksi, ettei heidän kätensä mitään toimittaa taida.

[] Bilgeleri kurnazlıklarında yakalar, Düzenbazların oyunu son bulur.

Hän käsittää taitavat kavaluudessansa, ja pahain neuvo kukistetaan,

Gündüz karanlığa toslar, Öğlen, geceymiş gibi el yordamıyla ararlar.

Että he päivällä juoksevat pimeydessä, ja koperoitsevat puolipäivänä niinkuin yöllä.

Yoksulu onların kılıç gibi ağzından Ve güçlünün elinden O kurtarır.

Ja hän auttaa köyhää miekasta, ja heidän suustansa, ja voimallisten kädestä.

Yoksul umutlanır, Haksızlık ağzını kapar.

Ja hän on köyhän turva, että vääryys pitäis suunsa kiinni.

[] “İşte, ne mutlu Tanrı’nın eğittiği insana! Bu yüzden Her Şeye Gücü Yeten’in yola getirişini küçümseme.

Katso, autuas on se ihminen, jota Jumala kurittaa; sentähden älä hylkää Kaikkivaltiaan kuritusta.

Çünkü O hem yaralar hem sarar, O incitir, ama elleri sağaltır.

Sillä hän haavoittaa ja sitoo; hän lyö ja hänen kätensä terveeksi tekee.

Altı kez sıkıntıya düşsen seni kurtarır, Yedinci kez de sana zarar vermez.

Kuudesta murheesta päästää hän sinun; ja seitsemännestä ei tule mitään pahaa sinulle.

Kıtlıkta ölümden, Savaşta kılıçtan seni O koruyacak.

Kalliilla ajalla vapahtaa hän sinun kuolemasta, ja sodassa miekasta.

Kamçılayan dillerden uzak kalacak, Yıkım gelince korkmayacaksın.

Hän peittää sinun kielen ruoskalta; ja ei sinun pidä pelkäämän hävitystä, koska se tulee.

Yıkıma, açlığa gülüp geçecek, Yabanıl hayvanlardan ürkmeyeceksin.

Hävityksessä ja nälässä sinä naurat; ja et pelkää metsän petoja.

Çünkü tarladaki taşlarla anlaşacaksın, Yabanıl hayvanlar seninle barışacak.

Sillä sinun liittos pitää oleman kivien kanssa kedolla, ja maan pedot pitää sinun kanssas rauhallisesti oleman.

Çadırının güvenlik içinde olduğunu bilecek, Yurdunu yoklayınca eksik bulmayacaksın.

Sinä ymmärrät, että sinun majas on rauhassa, ja sinä oleskelet asuinsiassas ilman syntiä.

Çocuklarının çoğalacağını bileceksin, Soyun ot gibi bitecek.

Ja sinä saat ymmärtää, että siemenes on suureksi tuleva, ja vesas niinkuin ruoho maassa.

Zamanında toplanan demetler gibi, Mezara dinç gireceksin.

Ja sinä tulet vanhalla ijällä hautaan, niinkuin elositoma ajallansa korjataan.

“İşte araştırdık, doğrudur, Onun için bunu dinle ve belle.”

Katso, sitä me olemme tutkineet, ja se on niin: kuule sitä, ja tunne sinä myös se hyväkses.