Psalms 22

Al Músico principal, sobre Ajeleth-sahar Salmo de David. DIOS mío, Dios mío, ¿por qué me has dejado? ¿Por qué estás lejos de mi salud, y de las palabras de mi clamor?

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.

Dios mío, clamo de día, y no oyes; Y de noche, y no hay para mí silencio.

Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.

Tú empero eres santo, Tú que habitas entre las alabanzas de Israel.

Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.

En ti esperaron nuestros padres: Esperaron, y tú los libraste.

Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.

Clamaron á ti, y fueron librados: Esperaron en ti, y no se avergonzaron.

Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.

Mas yo soy gusano, y no hombre; Oprobio de los hombres, y desecho del pueblo.

Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.

Todos los que me ven, escarnecen de mí; Estiran los labios, menean la cabeza, diciendo:

Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.

Remítese á JEHOVÁ, líbrelo; Sálvele, puesto que en él se complacía.

Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.

Empero tú eres el que me sacó del vientre, El que me haces esperar desde que estaba á los pechos de mi madre.

Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.

Sobre ti fuí echado desde la matriz: Desde el vientre de mi madre, tú eres mi Dios.

Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

No te alejes de mí, porque la angustia está cerca; Porque no hay quien ayude.

Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,

Hanme rodeado muchos toros; Fuertes toros de Basán me han cercado.

Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.

Abrieron sobre mí su boca, Como león rapante y rugiente.

Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.

Heme escurrido como aguas, Y todos mis huesos se descoyuntaron: Mi corazón fué como cera, Desliéndose en medio de mis entrañas.

Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani.

Secóse como un tiesto mi vigor, Y mi lengua se pegó á mi paladar; Y me has puesto en el polvo de la muerte.

Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun.

Porque perros me han rodeado, Hame cercado cuadrilla de malignos: Horadaron mis manos y mis pies.

Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani.

Contar puedo todos mis huesos; Ellos miran, considéranme.

Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.

Partieron entre sí mis vestidos, Y sobre mi ropa echaron suertes.

He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa.

Mas tú, JEHOVÁ, no te alejes; Fortaleza mía, apresúrate para mi ayuda.

Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!

Libra de la espada mi alma; Del poder del perro mi única.

Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.

Sálvame de la boca del león, Y óyeme librándome de los cuernos de los unicornios.

Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.

Anunciaré tu nombre á mis hermanos: En medio de la congregación te alabaré.

Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa.

Los que teméis á JEHOVÁ, alabadle; Glorificadle, simiente toda de Jacob; Y temed de él, vosotros, simiente toda de Israel.

Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!

Porque no menospreció ni abominó la aflicción del pobre, Ni de él escondió su rostro; Sino que cuando clamó á él, oyóle.

Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä.

De ti será mi alabanza en la grande congregación; Mis votos pagaré delante de los que le temen.

Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.

Comerán los pobres, y serán saciados: Alabarán á JEHOVÁ los que le buscan: Vivirá vuestro corazón para siempre.

Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.

Acordarse han, y volveránse á JEHOVÁ todos los términos de la tierra; Y se humillarán delante de ti todas las familias de las gentes.

Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat.

Porque de JEHOVÁ es el reino; Y él se enseñoreará de las gentes.

Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.

Comerán y adorarán todos los poderosos de la tierra: Postraránse delante de él todos los que descienden al polvo, Si bien ninguno puede conservar la vida á su propia alma.

Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät.

La posteridad le servirá; Será ella contada por una generación de JEHOVÁ.

Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin.

Vendrán, y anunciarán al pueblo que naciere, Su justicia que él hizo.

He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee.