Psalms 22

Til sangmesteren; efter "Morgenrødens hind"; en salme av David.

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.

Min Gud! Min Gud! Hvorfor har du forlatt mig? Langt borte fra min frelse er min klages ord.

Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.

Min Gud! Jeg roper om dagen, og du svarer ikke, og om natten, og jeg får ikke tie.

Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.

Og du er dog hellig, du som troner over Israels lovsanger.

Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.

Til dig satte våre fedre sin lit; de satte sin lit til dig, og du utfridde dem.

Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.

Til dig ropte de, og de blev reddet; til dig satte de sin lit, og de blev ikke til skamme.

Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.

Men jeg er en orm og ikke en mann, menneskers spott og folks forakt.

Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.

Alle de som ser mig, spotter mig, vrenger munnen, ryster på hodet og sier:

Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.

Sett din vei i Herrens hånd! Han skal redde ham, han skal utfri ham, siden han har behag i ham.

Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.

Ja, du er den som drog mig frem av mors liv, som lot mig hvile trygt ved min mors bryst.

Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

På dig er jeg kastet fra mors liv; fra min mors skjød er du min Gud.

Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,

Vær ikke langt borte fra mig! for trengselen er nær, og det er ingen hjelper.

Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.

Sterke okser omringer mig, Basans okser kringsetter mig.

Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.

De spiler op sin munn imot mig som en sønderrivende og brølende løve.

Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani.

Jeg er utøst som vann, og alle mine ben skiller sig at; mitt hjerte er som voks, smeltet midt i mitt liv.

Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun.

Min kraft er optørket som et potteskår, og min tunge henger fast ved mine gommer, og i dødens støv legger du mig.

Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani.

For hunder omringer mig, de ondes hop kringsetter mig; de har gjennemboret mine hender og mine føtter.

Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.

Jeg kan telle alle mine ben; de ser til, de ser på mig med lyst.

He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa.

De deler mine klær mellem sig og kaster lodd om min kjortel.

Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!

Men du? Herre, vær ikke langt borte, du min styrke, skynd dig å hjelpe mig!

Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.

Redd min sjel fra sverdet, mitt eneste fra hunders vold!

Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.

Frels mig fra løvens gap, og fra villoksenes horn - du bønnhører mig!

Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa.

Jeg vil kunngjøre ditt navn for mine brødre, midt i menigheten vil jeg love dig.

Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!

I som frykter Herren, lov ham, all Jakobs ætt, ær ham, og frykt for ham, all Israels ætt!

Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä.

For han har ikke foraktet og ikke avskydd den elendiges elendighet og ikke skjult sitt åsyn for ham; men da han ropte til ham, hørte han.

Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.

Fra dig utgår min pris i en stor forsamling; mine løfter vil jeg holde for deres øine som frykter ham.

Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.

De saktmodige skal ete og bli mette; de som søker Herren, skal love ham; eders hjerte leve til evig tid!

Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat.

Alle jordens ender skal komme det i hu og vende om til Herren, og alle folkenes slekter skal tilbede for ditt åsyn.

Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.

For riket hører Herren til, og han hersker over folkene.

Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät.

Alle jordens rikmenn skal ete og tilbede; for hans åsyn skal alle de bøie sig som stiger ned i støvet, og den som ikke kan holde sin sjel i live.

Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin.

Efterkommerne skal tjene ham, der skal fortelles om Herren til efterslekten. De skal komme og kunngjøre hans rettferdighet for det folk som blir født, at han har gjort det.

He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee.