Job 4

Allora Elifaz di Teman rispose disse:

Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,

"Se provassimo a dirti una parola ti darebbe fastidio? Ma chi potrebbe trattener le parole?

Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?

Ecco tu n’hai ammaestrati molti, hai fortificato le mani stanche;

Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.

le tue parole hanno rialzato chi stava cadendo, hai raffermato le ginocchia vacillanti;

Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.

e ora che il male piomba su te, tu ti lasci abbattere; ora ch’è giunto fino a te, sei tutto smarrito.

Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.

La tua pietà non è forse la tua fiducia, e l’integrità della tua vita la speranza tua?

Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?

Ricorda: quale innocente perì mai? e dove furono gli uomini retti mai distrutti?

Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?

Io per me ho visto che coloro che arano iniquità e seminano tormenti, ne mietono i frutti.

Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.

Al soffio di Dio essi periscono, dal vento del suo corruccio son consumati.

He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.

Spenta è la voce del ruggente, sono spezzati i denti dei leoncelli.

Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.

Perisce per mancanza di preda il forte leone, e restan dispersi i piccini della leonessa.

Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.

Una parola m’è furtivamente giunta, e il mio orecchio ne ha còlto il lieve sussurro.

Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.

Fra i pensieri delle visioni notturne, quando un sonno profondo cade sui mortali,

Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,

uno spavento mi prese, un tremore che mi fece fremer tutte l’ossa.

Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;

Uno spirito mi passò dinanzi, e i peli mi si rizzarono addosso.

Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.

Si fermò, ma non riconobbi il suo sembiante; una figura mi stava davanti agli occhi e udii una voce sommessa che diceva:

Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:

"Può il mortale esser giusto dinanzi a Dio? Può l’uomo esser puro dinanzi al suo Fattore?

Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?

Ecco, Iddio non si fida de’ suoi propri servi, e trova difetti nei suoi angeli;

Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:

quanto più in quelli che stanno in case d’argilla, che han per fondamento la polvere e son schiacciati al par delle tignuole!

Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?

Tra la mattina e la sera sono infranti; periscono per sempre, senza che alcuno se ne accorga.

Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.

La corda della lor tenda, ecco, è strappata, e muoion senza posseder la sapienza".

Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.