Job 5

Chiama pure! C’è forse chi ti risponda? E a qual dei santi vorrai tu rivolgerti?

Nimitä siis, jos joku on, joka kanssas todistaa, ja kenen tykö pyhistä sinä itses käännät?

No, il cruccio non uccide che l’insensato e l’irritazione non fa morir che lo stolto.

Mutta tyhmän tappaa viha, ja taitamattoman kuolettaa kiivaus.

Io ho veduto l’insensato prender radice, ma ben tosto ho dovuto maledirne la dimora.

Minä näin tyhmän juurtuneen, ja kirosin kohta hänen huonettansa.

I suoi figli van privi di soccorso, sono oppressi alla porta, e non c’è chi li difenda.

Hänen lapsensa pitää oleman kaukana terveydestä; ja pitää rikki murrettaman portissa, kussa ei yhtään auttajaa ole.

L’affamato gli divora la raccolta, gliela rapisce perfino di tra le spine; e l’assetato gli trangugia i beni.

Hänen elonsa pitää isoovaisen syömän, ja orjantappuroista sen ottaman; ja hänen kalunsa pitää ryövärien nielemän.

Ché la sventura non spunta dalla terra né il dolore germina dal suolo;

Sillä ei vaiva käy ylös tomusta; ja onnettomuus ei kasva maasta.

ma l’uomo nasce per soffrire, come la favilla per volare in alto.

Vaan ihminen syntyy onnettomuuteen; niinkuin kuumain hiilten kipinät sinkoilevat ylöskäsin.

Io però vorrei cercar di Dio, e a Dio vorrei esporre la mia causa:

Kuitenkin tahdon minä Jumalasta tutkistella: Jumalasta minä tahdon puhua,

a lui, che fa cose grandi, imperscrutabili, maraviglie senza numero;

Joka voimallisia töitä tekee, joita ei tutkia taideta, ja ihmeitä, joita ei lukea taideta;

che spande la pioggia sopra la terra e manda le acque sui campi;

Joka antaa sateen maan päälle, ja antaa tulla veden teiden päälle;

che innalza quelli ch’erano abbassati e pone in salvo gli afflitti in luogo elevato;

Joka ylentää nöyrät korkeuteen, ja korottaa sorrettuja autuuteen.

che sventa i disegni degli astuti sicché le loro mani non giungono ad eseguirli;

Hän tekee kavalain aivoitukset tyhjäksi, ettei heidän kätensä mitään toimittaa taida.

che prende gli abili nella loro astuzia, sì che il consiglio degli scaltri va in rovina.

Hän käsittää taitavat kavaluudessansa, ja pahain neuvo kukistetaan,

Di giorno essi incorron nelle tenebre, in pien mezzodì brancolan come di notte;

Että he päivällä juoksevat pimeydessä, ja koperoitsevat puolipäivänä niinkuin yöllä.

ma Iddio salva il meschino dalla spada della lor bocca, e il povero di man del potente.

Ja hän auttaa köyhää miekasta, ja heidän suustansa, ja voimallisten kädestä.

E così pel misero v’è speranza, mentre l’iniquità ha la bocca chiusa.

Ja hän on köyhän turva, että vääryys pitäis suunsa kiinni.

Beato l’uomo che Dio castiga! E tu non isdegnar la correzione dell’Onnipotente;

Katso, autuas on se ihminen, jota Jumala kurittaa; sentähden älä hylkää Kaikkivaltiaan kuritusta.

giacché egli fa la piaga, poi la fascia; egli ferisce, ma le sue mani guariscono.

Sillä hän haavoittaa ja sitoo; hän lyö ja hänen kätensä terveeksi tekee.

In sei distrette egli sarà il tuo liberatore e in sette il male non ti toccherà.

Kuudesta murheesta päästää hän sinun; ja seitsemännestä ei tule mitään pahaa sinulle.

In tempo di carestia ti scamperà dalla morte, in tempo di guerra dai colpi della spada.

Kalliilla ajalla vapahtaa hän sinun kuolemasta, ja sodassa miekasta.

Sarai sottratto al flagello della lingua, non temerai quando verrà il disastro.

Hän peittää sinun kielen ruoskalta; ja ei sinun pidä pelkäämän hävitystä, koska se tulee.

In mezzo al disastro e alla fame riderai, non paventerai le belve della terra;

Hävityksessä ja nälässä sinä naurat; ja et pelkää metsän petoja.

perché avrai per alleate le pietre del suolo, e gli animali de’ campi saran teco in pace.

Sillä sinun liittos pitää oleman kivien kanssa kedolla, ja maan pedot pitää sinun kanssas rauhallisesti oleman.

Saprai sicura la tua tenda; e, visitando i tuoi pascoli, vedrai che non ti manca nulla.

Sinä ymmärrät, että sinun majas on rauhassa, ja sinä oleskelet asuinsiassas ilman syntiä.

Saprai che la tua progenie moltiplica, che i tuoi rampolli crescono come l’erba de’ campi.

Ja sinä saat ymmärtää, että siemenes on suureksi tuleva, ja vesas niinkuin ruoho maassa.

Scenderai maturo nella tomba, come la bica di mannelle che si ripone a suo tempo.

Ja sinä tulet vanhalla ijällä hautaan, niinkuin elositoma ajallansa korjataan.

Ecco quel che abbiam trovato, riflettendo. Così è. Tu ascolta, e fanne tuo pro".

Katso, sitä me olemme tutkineet, ja se on niin: kuule sitä, ja tunne sinä myös se hyväkses.