Job 17

רוחי חבלה ימי נזעכו קברים לי׃

Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.

אם לא התלים עמדי ובהמרותם תלן עיני׃

En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.

שימה נא ערבני עמך מי הוא לידי יתקע׃

Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?

כי לבם צפנת משכל על כן לא תרמם׃

Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.

לחלק יגיד רעים ועיני בניו תכלנה׃

Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.

והצגני למשל עמים ותפת לפנים אהיה׃

Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.

ותכה מכעש עיני ויצרי כצל כלם׃

Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.

ישמו ישרים על זאת ונקי על חנף יתערר׃

Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.

ויאחז צדיק דרכו וטהר ידים יסיף אמץ׃

Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.

ואולם כלם תשבו ובאו נא ולא אמצא בכם חכם׃

Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.

ימי עברו זמתי נתקו מורשי לבבי׃

Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,

לילה ליום ישימו אור קרוב מפני חשך׃

Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.

אם אקוה שאול ביתי בחשך רפדתי יצועי׃

Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt.

לשחת קראתי אבי אתה אמי ואחתי לרמה׃

Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.

ואיה אפו תקותי ותקותי מי ישורנה׃

Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?

בדי שאל תרדנה אם יחד על עפר נחת׃

Hautaan se menee, ja makaa minun kanssani mullassa.