Job 3

Danach tat Hiob seinen Mund auf und verfluchte seinen Tag.

Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.

Und Hiob hob an und sprach:

Ja Job vastasi ja sanoi:

Es verschwinde der Tag, an dem ich geboren wurde, und die Nacht, welche sprach: Ein Knäblein ist empfangen!

Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.

Jener Tag sei Finsternis! nicht frage Gott nach ihm droben, und nicht erglänze über ihm das Licht!

Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.

Finsternis und Todesschatten mögen ihn einlösen, Gewölk lagere sich über ihm, es schrecken ihn Tagesverfinsterungen!

Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.

Jene Nacht, Dunkel ergreife sie; sie freue sich nicht unter den Tagen des Jahres, in die Zahl der Monde komme sie nicht!

Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.

Siehe, jene Nacht sei unfruchtbar, es trete kein Jubel in sie ein!

Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.

Verwünschen mögen sie die Verflucher des Tages, die fähig sind, den Leviathan aufzureizen!

Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.

Verfinstert seien die Sterne ihrer Dämmerung; sie harre auf Licht, und da sei keines; und nicht schaue sie die Wimpern der Morgenröte!

Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,

Denn sie hat die Pforte meines Mutterschoßes nicht verschlossen und Mühsal nicht verborgen vor meinen Augen. -

Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.

Warum starb ich nicht von Mutterleibe an, kam aus dem Schoße hervor und verschied?

Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?

Weshalb kamen Knie mir entgegen, und wozu Brüste, daß ich sog?

Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?

Denn jetzt würde ich liegen und rasten, ich würde schlafen: dann hätte ich Ruhe, -

Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.

mit Königen und Räten der Erde, welche sich verödete Plätze erbauten,

Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;

oder mit Fürsten, die Gold hatten, die ihre Häuser mit Silber füllten;

Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;

oder, gleich einer verborgenen Fehlgeburt, wäre ich nicht da, gleich Kindern, die das Licht nicht erblickt haben.

Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.

Dort lassen die Bösen ab vom Toben, und dort ruhen die an Kraft Erschöpften,

Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;

rasten die Gefangenen allesamt, hören nicht die Stimme des Treibers.

Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;

Der Kleine und der Große, dort sind sie gleich, und der Knecht ist frei von seinem Herrn.

Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:

Warum gibt er dem Mühseligen Licht, und Leben denen, die bitterer Seele sind;

Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?

die auf den Tod harren, und er ist nicht da, und die nach ihm graben, mehr als nach verborgenen Schätzen;

Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?

die sich freuen bis zum Jubel, Wonne haben, wenn sie das Grab finden; -

Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?

dem Manne, dessen Weg ihm verborgen ist, und den Gott eingeschlossen hat ringsum?

Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?

Denn gleich meinem Brote kommt mein Seufzen, und wie Wasser ergießt sich mein Gestöhn.

Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,

Denn ich fürchtete einen Schrecken, und er traf mich, und vor dem mir bangte, das kam über mich.

Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.

Ich war nicht ruhig, und ich rastete nicht und ruhte nicht, da kam das Toben.

Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.