Psalms 44

Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.

För sångmästaren; av Koras söner; en sång.

Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt.

 Gud, med våra öron hava vi hört,      våra fäder hava förtäljt därom för oss:  om den gärning du gjorde i deras dagar,  i forntidens dagar.

Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin.

 Det var du som med din hand  utrotade hedningarna, men planterade dem;  du fördärvade andra folk, men dem lät du utbreda sig.

Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.

 Ty icke med sitt svärd intogo de landet,  och deras egen arm gav dem icke seger,  utan din högra hand och din arm  och ditt ansiktes ljus, ty du hade behag till dem.

Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme.

 Du, densamme, är min konung, o Gud;  så tillsäg nu Jakob seger.

Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua.

 Med din hjälp kunna vi stöta ned våra ovänner  och i ditt namn förtrampa våra motståndare.

Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.

 Ty icke på min båge förlitar jag mig,  och mitt svärd kan icke giva mig seger;

Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, Sela!

 nej, du giver oss seger över våra ovänner,  och dem som hata oss låter du komma på skam.

Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?

 Gud lova vi alltid,  och ditt namn prisa vi evinnerligen.  Sela.

Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.

 Och dock har du nu förkastat oss och låtit oss varda till blygd,  och du drager icke ut med våra härar.

Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.

 Du låter oss vika tillbaka för ovånnen,  och de som hata oss taga sig byte.

Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut.

 Du låter oss bliva uppätna såsom får,  och bland hedningarna han du förstrött oss.

Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.

 Du säljer ditt folk för ett ringa pris,  stor är icke den vinst du har gjort därpå.

Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.

 Du låter oss bliva till smälek för våra grannar,  till spott och hån för dem som bo omkring oss.

Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,

 Du gör oss till ett ordspråk bland hedningarna,  du låter folken skaka huvudet åt oss.

Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.

 Hela dagen är min smälek inför mig,  och blygsel höljer mitt ansikte,

Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.

 när jag hör smädarens och lastarens tal,  när jag ser fienden och den hämndgirige.

Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;

 Allt detta har kommit över oss,  och vi hava dock icke förgätit dig,  ej heller svikit ditt förbund.

Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.

 Våra hjärtan avföllo icke,  och våra steg veko ej av ifrån din väg,

Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,

 så att du därför har krossat oss i schakalers land  och övertäckt oss med dödsskugga.

Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.

 Om vi hade förgätit vår Guds namn  och uträckt våra händer till en främmande gud,

Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.

 månne icke Gud skulle hava utrannsakat det,  han som känner hjärtats lönnligheter?

Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.

 Nej, för din skull varda vi dödade hela dagen  och bliva aktade såsom slaktfår.

Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?

 Vakna upp; varför sover du, Herre?  Vakna, förkasta oss icke för alltid.

Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.

 Varför döljer du ditt ansikte  och förgäter vårt lidande och trångmål?

Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!

 Se, vår själ är nedböjd i stoftet,  vår kropp ligger nedtryckt till jorden. [ (Psalms 44:27)  Stå upp till vår hjälp,  och förlossa oss för din nåds skull. ]