Psalms 102

Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!

Oración del pobre, cuando estuviere angustiado, y delante de JEHOVÁ derramare su lamento. JEHOVÁ, oye mi oración, Y venga mi clamor á ti.

Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.

No escondas de mí tu rostro: en el día de mi angustia Inclina á mí tu oído; El día que te invocare, apresúrate á responderme.

Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.

Porque mis días se han consumido como humo; Y mis huesos cual tizón están quemados.

Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.

Mi corazón fué herido, y secóse como la hierba; Por lo cual me olvidé de comer mi pan.

Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.

Por la voz de mi gemido Mis huesos se han pegado á mi carne.

Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.

Soy semejante al pelícano del desierto; Soy como el búho de las soledades.

Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.

Velo, y soy Como el pájaro solitario sobre el tejado.

Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.

Cada día me afrentan mis enemigos; Los que se enfurecen contra mí, hanse contra mí conjurado.

Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,

Por lo que como la ceniza á manera de pan, Y mi bebida mezclo con lloro,

Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.

Á causa de tu enojo y de tu ira; Pues me alzaste, y me has arrojado.

Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.

Mis días son como la sombra que se va; Y heme secado como la hierba.

Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.

Mas tú, JEHOVÁ, permanecerás para siempre, Y tu memoria para generación y generación.

Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.

Tú levantándote, tendrás misericordia de Sión; Porque el tiempo de tener misericordia de ella, porque el plazo es llegado.

Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,

Porque tus siervos aman sus piedras, Y del polvo de ella tienen compasión.

Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.

Entonces temerán las gentes el nombre de JEHOVÁ, Y todos los reyes de la tierra tu gloria;

Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.

Por cuanto JEHOVÁ habrá edificado á Sión, Y en su gloria será visto;

Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.

Habrá mirado á la oración de los solitarios, Y no habrá desechado el ruego de ellos.

Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.

Escribirse ha esto para la generación venidera: Y el pueblo que se criará, alabará á JAH.

Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,

Porque miró de lo alto de su santuario; JEHOVÁ miró de los cielos á la tierra,

Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;

Para oír el gemido de los presos, Para soltar á los sentenciados á muerte;

Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,

Porque cuenten en Sión el nombre de JEHOVÁ, Y su alabanza en Jerusalem,

Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.

Cuando los pueblos se congregaren en uno, Y los reinos, para servir á JEHOVÁ.

Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.

Él afligió mi fuerza en el camino; Acortó mis días.

Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.

Dije: Dios mío, no me cortes en el medio de mis días: Por generación de generaciones son tus años.

Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.

Tú fundaste la tierra antiguamente, Y los cielos son obra de tus manos.

Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.

Ellos perecerán, y tú permanecerás; Y todos ellos como un vestido se envejecerán; Como una ropa de vestir los mudarás, y serán mudados:

Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.

Mas tú eres el mismo, Y tus años no se acabarán.

Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.

Los hijos de tus siervos habitarán, Y su simiente será afirmada delante de ti.