Job 17

Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.

O meu espírito está quebrantado, os meus dias se extinguem, a sepultura me está preparada!

En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.

Deveras estou cercado de zombadores, e os meus olhos contemplam a sua provocação!

Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?

Dá-me, peço-te, um penhor, e sê o meu fiador para contigo; quem mais há que me dê a mão?

Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.

Porque aos seus corações encobriste o entendimento, pelo que não os exaltarás.

Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.

Quem entrega os seus amigos como presa, os olhos de seus filhos desfalecerão.

Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.

Mas a mim me pôs por motejo dos povos; tornei-me como aquele em cujo rosto se cospe.

Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.

De mágoa se escureceram os meus olhos, e todos os meus membros são como a sombra.

Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.

Os retos pasmam disso, e o inocente se levanta contra o ímpio.

Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.

Contudo o justo prossegue no seu caminho e o que tem mãos puras vai crescendo em força.

Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.

Mas tornai vós todos, e vinde, e sábio nenhum acharei entre vós.

Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,

Os meus dias passaram, frustraram-se os meus propósitos, as aspirações do meu coração.

Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.

Convertem-me a noite em dia, e a luz, dizem, está perto das trevas.

Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt.

Se eu esperar, a sepultura é minha casa; nas trevas estendi a minha cama.

Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.

Eu disse à cova: Tu és meu pai; e aos vermes: Vós sois minha mãe e minha irmã.

Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?

E onde está então a minha esperança? Sim, a minha esperança, quem a poderá ver?

Hautaan se menee, ja makaa minun kanssani mullassa.

Descerão comigo até as trancas da sepultura. Descansaremos juntos no pó.