Job 28

Hopialla on hänen lähtemisensä, ja kullalla sia, jossa valetaan.

He rua hoki to te hiriwa e puta mai ai, he wahi ano to te koura e whakarewaina ai.

Rauta otetaan maasta, ja kivistä vaski valetaan.

He mea tango mai te rino no roto i te whenua; no te kamaka te parahi, he mea whakarewa.

Pimeydelle asetti hän lopun, ja kaiken täydellisyyden hän tutki, niin myös kiven, joka paksussa pimeydessä on, ja kuoleman varjon.

E whakatakotoria ana e te tangata he mutunga mai mo te pouri, e rapua ana e ia ki te tino tutukitanga atu nga kohatu o te pouri, o te atarangi o te mate.

Siitä vuotaa senkaltainen osa, että ympäriasuvaiset ei taida siitä jalkaisin käydä ylitse: se tyhjetään ihmisiltä ja vuotaa pois.

E pakaruhia mai ana e ia he rua i ko ake o nga nohoanga tangata; kua wareware ratou i te waewae e haere ana; he tawhiti i te tangata to ratou tarenga, e piu atu ana, e piu ana mai.

Vilja kasvaa maasta, jonka alla se muutetaan niinkuin tuulelta.

Ko te whenua, e puta mai ana he taro i roto i a ia: a e hurihia ake ana a raro iho ano he ahi.

Saphiri löydetään muutamista paikoista, ja maan kokkareita, joissa kultaa on.

Hei wahi mo nga hapira ona kohatu, he puehu koura ano tona.

Sitä polkua ei ole yksikään lintu tuntenut, eikä variksen silmä nähnyt.

He ara tena kahore i mohiotia e te manu, kiano i kitea e te kanohi o te whatura.

Ne ylpiät sikiät ei ole sitä sotkuneet, eikä jalopeura käynyt sen päällä.

Kahore nga kirehe whakahi kia takahi i taua ara kahore hoki a reira kia haerea e te raiona tutu.

Kädellä kallioon ruvetaan, ja vuoret ylösalaisin kukistetaan.

E pa atu ana tona ringa ki te kiripaka; hurihia ake e ia nga take o nga maunga.

Ojat lasketaan kallioista, ja kaikkein kalliimmatkin näkee silmä.

E tapahia ana e ia he awa i roto i nga kamaka, a e kite ana tona kanohi i nga mea utu nui katoa.

Virrat estetään juoksemasta, ja ne ilmoitetaan, mitkä näissä peitetyt ovat.

E herea ana e ia nga awa kei maturuturu; e whakaputa mai ana hoki i nga mea ngaro ki te marama.

Mutta kusta taito löydetään, ja kussa on ymmärryksen sia?

E kitea ia ki hea te whakaaro nui? kei hea hoki te wahi o te mohio?

Ei yksikään ihminen tiedä hänen siaansa, eikä löydeta elävien maasta.

E kore te tangata e mohio ki tona utu, e kore ano taua hanga e kitea ki te whenua o te ora.

Syvyys sanoo: ei se ole minussa, ja meri sanoo: ei se ole minun tykönäni.

E ki ake ana te rire, Kahore i ahau; e ki mai ana hoki te moana, Kahore i ahau.

Ei hänestä anneta kultaa, eikä hopiaa punnita sen hinnaksi.

E kore e hokona ki te koura, e kore ano hoki e taea te pauna te hiriwa hei utu mona.

Ei Ophirin kulta, eli kalliit Onikin ja Saphirin kivet ole verratut hänen kanssansa.

E kore e taea te whakarite ki te koura o Opira, ki te onika utu nui, ki te hapira.

Kulta ja kallis kivi ei taideta siihen verrattaa, eikä se taideta vaihetettaa kultaisiin astioihin.

E kore e rite te koura, te kohatu piata ki a ia: e kore e hokona ki nga oko koura parakore.

Ramot ja Gabis ei ole mitään sen suhteen: se pidetään kalliimpana päärlyjä.

E kore e whakahuatia te kaoa, nga peara ranei; hira ake hoki te utu o te whakaaro nui i to te rupi.

Topatsi Etiopiasta ei ole siihen verrattava, ja puhtain kulta ei maksa mitään sen suhteen.

E kore te topaha o Etiopia e rite ki a ia, e kore e tau te koura parakore hei utu.

Kusta siis taito tulee? ja kussa on ymmärryksen sia?

Ka haere mai ra i hea te whakaaro nui? Kei hea te wahi o te matau?

Hän on peitetty kaikkein elävien silmistä, ja salattu taivaan linnuiltakin.

He mea huna atu na hoki i nga kanohi o nga mea ora katoa, ngaro rawa i nga manu o te rangi.

Kadotus ja kuolema sanovat: me olemme korvillamme kuulleet hänen sanomansa.

E ki ake ana te whakangaromanga raua ko te mate, i hakiri o maua taringa ki tona rongo.

Jumala tietää hänen tiensä, ja hän tuntee hänen siansa.

E mohio ana te Atua ki tona ara, kua kite ano ia i tona wahi.

Sillä hän katselee maan ääriin, ja näkee kaikki, mitä taivaan alla on,

E titiro ana hoki ia ki nga pito o te whenua, e kite ana ia i nga mea i raro i te rangi, a puta noa;

Niin että hän antaa tuulelle hänen painonsa ja vedelle hänen mittansa.

E mea ana i te whakataimaha mo te hau; ae, e mehua ana ia i nga wai ki te mehua.

Koska hän asetti sateelle määrän ja pitkäisen tulen leimauksille hänen tiensä,

I a ia e whakatakoto ana i te tikanga mo te ua, i te huarahi mo te uira o te whatitiri,

Silloin näki hän sen ja luki sen: hän valmisti sen ja myös tutki sen,

Ka kitea e ia i reira, a whakapuakina mai ana; i whakaukia e ia, a ata rapua ana e ia.

Ja sanoi ihmiselle: katso, Herran pelko on taito; ja karttaa pahaa on ymmärrys.

A ka mea ia ki te tangata, Na, ko te wehi ki te Ariki, ko te whakaaro nui tena; a ko te mawehe atu i te kino, koia te matauranga.