Psalms 22

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.

Az éneklőmesternek az ajjelethassakhar szerint; Dávid zsoltára.

Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.

Én Istenem, én Istenem, miért hagytál el engemet? Távol van megtartásomtól jajgatásomnak szava.

Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.

Én Istenem, kiáltok nappal, de nem hallgatsz meg; éjjel is és nincs nyugodalmam.

Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.

Pedig te szent vagy, a ki Izráel dícséretei között lakozol.

Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.

Benned bíztak atyáink; bíztak és te megszabadítottad őket.

Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.

Hozzád kiáltottak és megmenekültek; benned bíztak és nem szégyenültek meg.

Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.

De én féreg vagyok s nem férfiú; embereknek csúfja és a nép útálata.

Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.

A kik engem látnak, mind csúfolkodnak rajtam, félrehúzzák ajkaikat és hajtogatják fejöket:

Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.

Az Úrra bízta magát, mentse meg őt; szabadítsa meg őt, hiszen gyönyörködött benne!

Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

Mert te hoztál ki engem az anyám méhéből, *és *biztattál engem anyámnak emlőin.

Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,

Születésem óta a te gondod voltam; anyám méhétől fogva te voltál Istenem.

Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.

Ne légy messze tőlem, mert közel a nyomorúság, és nincs, a ki segítsen.

Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.

Tulkok sokasága kerített be engem, körülfogtak engem Básán bikái.

Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani.

Feltátották rám szájokat, mint a ragadozó és ordító oroszlán.

Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun.

Mint a víz, úgy kiöntettem; csontjaim mind széthullottak; szívem olyan lett, mint a viasz, megolvadt belső részeim között.

Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani.

Erőm kiszáradt, mint cserép, nyelvem ínyemhez tapadt, és a halál porába fektetsz engemet.

Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.

Mert ebek vettek körül engem, a gonoszok serege körülfogott; átlyukasztották kezeimet és lábaimat.

He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa.

Megszámlálhatnám minden csontomat, ők pedig csak néznek *s* bámulnak rám.

Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!

Megosztoznak ruháimon, és köntösömre sorsot vetnek.

Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.

De te, Uram, ne légy messze tőlem; én erősségem, siess segítségemre.

Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.

Szabadítsd meg lelkemet a kardtól, s az én egyetlenemet a kutyák körmeiből.

Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa.

Ments meg engem az oroszlán torkából, és a bivalyok szarvai közül hallgass meg engem.

Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!

Hadd hirdessem nevedet atyámfiainak, és dicsérjelek téged a gyülekezetben.

Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä.

Ti, a kik félitek az Urat, dicsérjétek őt! Jákób minden ivadékai dicsőítsétek őt, és féljétek őt Izráel minden magzata!

Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.

Mert nem veti meg és nem útálja meg a szegény nyomorúságát; és nem rejti el az ő orczáját előle, és mikor kiált hozzá, meghallgatja.

Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.

Felőled lesz dicséretem a nagy gyülekezetben. Az én fogadásaimat megadom azok előtt, a kik félik őt.

Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat.

Esznek a nyomorultak és megelégesznek, dicsérik az Urat, a kik őt keresik. Éljen szívetek örökké!

Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.

Megemlékeznek és megtérnek az Úrhoz a föld minden határai, és leborul előtted a pogányok minden nemzetsége.

Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät.

Mert az Úré a királyi hatalom, uralkodik a pogányokon is.

Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin.

Esznek és leborulnak a föld gazdagai mind; ő előtte hajtanak térdet, a kik a porba hullanak, és a ki életben nem tarthatja lelkét.

He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee.

Őt szolgálják a fiak, az Úrról beszélnek az utódoknak. * (Psalms 22:32) Eljőnek s hirdetik az ő igazságát az ő utánok való népnek, hogy ezt cselekedte! *