Job 17

Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.

רוחי חבלה ימי נזעכו קברים לי׃

En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.

אם לא התלים עמדי ובהמרותם תלן עיני׃

Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?

שימה נא ערבני עמך מי הוא לידי יתקע׃

Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.

כי לבם צפנת משכל על כן לא תרמם׃

Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.

לחלק יגיד רעים ועיני בניו תכלנה׃

Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.

והצגני למשל עמים ותפת לפנים אהיה׃

Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.

ותכה מכעש עיני ויצרי כצל כלם׃

Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.

ישמו ישרים על זאת ונקי על חנף יתערר׃

Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.

ויאחז צדיק דרכו וטהר ידים יסיף אמץ׃

Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.

ואולם כלם תשבו ובאו נא ולא אמצא בכם חכם׃

Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,

ימי עברו זמתי נתקו מורשי לבבי׃

Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.

לילה ליום ישימו אור קרוב מפני חשך׃

Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt.

אם אקוה שאול ביתי בחשך רפדתי יצועי׃

Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.

לשחת קראתי אבי אתה אמי ואחתי לרמה׃

Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?

ואיה אפו תקותי ותקותי מי ישורנה׃

Hautaan se menee, ja makaa minun kanssani mullassa.

בדי שאל תרדנה אם יחד על עפר נחת׃