Job 17

Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.

Brudt er min Ånd, mine Dage slukt, og Gravene venter mig;

En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.

visselig, Spot er min Del, og bittert er, hvad mit Øje må skue.

Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?

Stil Sikkerhed for mig hos dig! Hvem anden giver mig Håndslag?

Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.

Thi du lukked deres Hjerte for Indsigt, derfor vil du ikke ophøje dem;

Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.

den, der forråder Venner til Plyndring, hans Sønners Øjne hentæres.

Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.

Til Mundheld har du gjort mig for Folk, jeg er blevet et Jærtegn for dem;

Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.

mit Øje er sløvet af Kvide, som Skygger er mine Lemmer til Hobe;

Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.

retsindige stivner af Rædsel ved sligt, over vanhellig harmes den skyldfri,

Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.

men den retfærdige holder sin Vej, en renhåndet vokser i Kraft.

Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.

Men I, mød kun alle frem igen, en Vismand fnder jeg ikke iblandt jer!

Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,

Mine Dage stunder mod Døden, brudt er mit Hjertes Ønsker;

Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.

Natten gør jeg til Dag, Lyset for mig er Mørke;

Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt.

vil jeg håbe, får jeg dog Bolig i Døden, jeg reder i Mørket mit Leje,

Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.

Graven kalder jeg Fader, Forrådnelsen Moder og Søster.

Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?

Hvor er da vel mit Håb, og hvo kan øjne min Lykke?

Hautaan se menee, ja makaa minun kanssani mullassa.

Mon de vil følge mig ned i Dødsriget, skal sammen vi synke i Støvet?