Job 16

Sitte vastasi Job ja sanoi:

Så tog Job til Orde og svarede:

Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.

"Nok har jeg hørt af sligt, besværlige Trøstere er I til Hobe!

Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?

Får Mundsvejret aldrig Ende? Hvad ægged dig dog til at svare?

Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.

Også jeg kunde tale som I, hvis I kun var i mit Sted, føje mine Ord imod jer og ryste på Hovedet ad jer,

Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.

styrke jer med min Mund, ej spare på ynksomme Ord!

Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.

Taler jeg, mildnes min Smerte ikke og om jeg tier, hvad Lindring får jeg?

Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.

Dog nu har han udtømt min Kraft, du bar ødelagt hele min Kreds;

Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan.

at du greb mig, gælder som Vidnesbyrd mod mig, min Magerhed vidner imod mig.

Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.

Hans Vrede river og slider i mig, han skærer Tænder imod mig. Fjenderne hvæsser Blikket imod mig,

He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.

de opspiler Gabet imod mig, slår mig med Hån på Kind og flokkes til Hobe omkring mig;

Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.

Gud gav mig hen i Niddingers Vold, i gudløses Hænder kasted han mig.

Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.

Jeg leved i Fred, så knuste han mig, han greb mig i Nakken og sønderslog mig; han stilled mig op som Skive,

Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:

hans Pile flyver omkring mig, han borer i Nyrerne uden Skånsel, udgyder min Galde på Jorden;

Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä.

Revne på Revne slår han mig, stormer som Kriger imod mig.

Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.

Over min Hud har jeg syet Sæk og boret mit Horn i Støvel;

Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo.

mit Ansigt er rødt af Gråd, mine Øjenlåg hyllet i Mørke,

Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.

skønt der ikke er Vold i min Hånd, og skønt min Bøn er ren!

Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.

Dølg ikke, Jord, mit Blod, mit Skrig komme ikke til Hvile!

Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.

Alt nu er mit Vidne i Himlen, min Talsmand er i det høje;

Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,

gid min Ven lod sig finde! Mit Øje vender sig med Tårer til Gud,

Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.

at han skifter Ret mellem Manden og Gud, mellem Mennesket og hans Ven!

Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.

Thi talte er de kommende År, jeg skal ud på en Færd, jeg ej vender hjem fra.