Psalms 102

Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!

Molitva nevoljnika koji je klonuo pa svoju tugu izlijeva

Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.

Jahve, usliši molitvu moju, i vapaj moj k tebi da dođe!

Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.

Nemoj sakrivati lice od mene u dan moje nevolje! Prigni k meni uho svoje: kad te prizovem, brzo me usliši!

Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.

Jer moji dani nestaju poput dima, a moje kosti gore kao oganj.

Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.

Srce mi se suši kao pokošena trava i kruh svoj zaboravljam jesti.

Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.

Od snažnih jecaja mojih kosti mi uz kožu prionuše.

Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.

Sličan sam čaplji u pustinji, postah k'o ćuk na pustoj razvalini.

Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.

Ne nalazim sna i uzdišem k'o samotan vrabac na krovu.

Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,

Svagda me grde dušmani moji; mnome se proklinju što bjesne na me.

Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.

Pepeo jedem poput kruha, a piće svoje miješam sa suzama

Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.

zbog tvoje ljutine i gnjeva, jer si me digao i bacio.

Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.

Moji su dani k'o oduljena sjena, a ja se, gle, sušim poput trave.

Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.

A ti, o Jahve, ostaješ dovijeka i tvoje ime kroza sva koljena.

Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,

Ustani, smiluj se Sionu: vrijeme je da mu se smiluješ - sada je čas!

Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.

Jer milo je slugama tvojim kamenje njegovo, žale ruševine njegove.

Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.

Tad će se pogani bojati, Jahve, imena tvojega i svi kraljevi zemlje slave tvoje

Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.

kad Jahve opet sazda Sion, kad se pokaže u slavi svojoj,

Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.

kad se osvrne na prošnju ubogih i ne prezre molitve njihove.

Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,

Nek' se zapiše ovo za budući naraštaj, puk što nastane neka hvali Jahvu.

Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;

Jer Jahve gleda sa svog uzvišenog svetišta, s nebesa na zemlju gleda

Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,

da čuje jauke sužnjeva, da izbavi smrti predane,

Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.

da se na Sionu navijesti ime Jahvino i njegova hvala u Jeruzalemu

Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.

kad se narodi skupe i kraljevstva da služe Jahvi.

Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.

Putem je istrošio sile moje, skratio mi dane.

Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.

Rekoh: "Bože moj, nemoj me uzeti u sredini dana mojih! Kroza sva koljena traju godine tvoje.

Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.

U početku utemelji zemlju, i nebo je djelo ruku tvojih.

Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.

Propast će, ti ćeš ostati, sve će ostarjeti kao odjeća. Mijenjaš ih poput haljine i nestaju:

Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.

ti si uvijek isti - godinama tvojim nema kraja. [ (Psalms 102:29) Djeca će tvojih slugu živjeti u miru i potomstvo će njihovo trajati pred tobom. ]