Psalms 22

(Til sangmesteren. Efter "morgenrødens hind". En salme af David.) Min Gud, min Gud, hvorfor har du forladt mig? Mit Skrig til Trods er Frelsen mig fjern.

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.

Min Gud, jeg råber om Dagen, du svarer ikke, om Natten, men finder ej Hvile.

Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.

Og dog er du den hellige, som troner på Israels Lovsange.

Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.

På dig forlod vore Fædre sig, forlod sig, og du friede dem;

Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.

de råbte til dig og frelstes, forlod sig på dig og blev ikke til Skamme.

Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.

Men jeg er en Orm og ikke en Mand, til Spot for Mennesker, Folk til Spe;

Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.

alle, der ser mig, håner mig, vrænger Mund og ryster på Hovedet:

Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.

"Han har væltet sin Sag på HERREN; han fri ham og frelse ham, han har jo Velbehag i ham."

Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.

Ja, du drog mig af Moders Liv, lod mig hvile trygt ved min Moders Bryst;

Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.

på dig blev jeg kastet fra Moders Skød, fra Moders Liv var du min Gud.

Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

Vær mig ikke fjern, thi Trængslen er nær, og ingen er der, som hjælper!

Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,

Stærke Tyre står omkring mig, Basans vældige omringer mig,

Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.

spiler Gabet op imod mig som rovgridske, brølende Løver.

Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.

Jeg er som Vand, der er udgydt, alle mine Knogler skilles, mit Hjerte er blevet som Voks, det smelter i Livet på mig;

Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani.

min Gane er tør som et Potteskår til Gummerne klæber min Tunge, du lægger mig ned i Dødens Støv.

Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun.

Thi Hunde står omkring mig, onde i Flok omringer mig, de har gennemboret mine Hænder og Fødder,

Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani.

jeg kan tælle alle mine Ben; med Skadefryd ser de på mig.

Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.

Mine Klæder deler de mellem sig, om Kjortelen kaster de Lod.

He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa.

Men du, o HERRE, vær ikke fjern, min Redning, il mig til Hjælp!

Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!

Udfri min Sjæl fra Sværdet, min eneste af Hundes Vold!

Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.

Frels mig fra Løvens Gab, fra Vildoksens Horn! Du har bønhørt mig.

Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.

Dit Navn vil jeg kundgøre for mine Brødre, prise dig midt i Forsamlingen:

Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa.

"I, som frygter HERREN, pris ham, ær ham; al Jakobs Æt, bæv for ham, al Israels Æt!

Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!

Thi han foragtede ikke, forsmåede ikke den armes Råb, skjulte ikke sit Åsyn for ham, men hørte, da han råbte til ham!"

Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä.

Jeg vil synge din Pris i en stor Forsamling, indfri mine Løfter iblandt de fromme;

Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.

de ydmyge skal spise og mættes; hvo HERREN søger, skal prise ham; deres Hjerte leve for evigt!

Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.

Den vide Jord skal mærke sig det og omvende sig til HERREN, og alle Folkenes Slægter skal tilbede for hans Åsyn;

Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat.

thi HERRENs er Riget, han er Folkenes Hersker.

Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.

De skal tilbede ham alene, alle Jordens mægtige; de skal bøje sig for hans Åsyn, alle, der nedsteg i Støvet og ikke holdt deres Sjæl i Live.

Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät.

Ham skal Efterkommeme tjene; om HERREN skal tales til Slægten, der kommer;

Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin.

de skal forkynde et Folk, der fødes, hans Retfærd. Thi han greb ind.

He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee.